Kuvituksia, kakkuja ja runoja

 

Sanojen virtaa

Sen mitä en tässä osaa sanoiksi pukea, senhän voi onneksi aina rivien välistä lukea.

 

Toivo

 

Pikkuperhonen lennossa,

auringonsäteissä hennoissa

vehreässä tutussa lehdossa,

luonnon hellässä kehdossa.

Toivo nousee siivilleen,

herättää ilon sydämeen,

tuo lohtua huomiseen,

luo valoa ympärilleen.

 

Rakkaudesta

 

Runon kirjoitan

pienen ja ihanan,

paljon sisällään pitävän,

kestävän ja lohduttavan,

muutaman sanan ystävän.

Tänään muistaa ihmeen pienen voi,

toteuttaa myös unelman,

joka valoa sydämeen loi.

Katsoa ja ihailla,

kuulla ja kuulostella,

liikkua ja vaellella vapaudenteitä,

joilla ei entuudestaan tunneta meitä,

vailla huolta ja tuskaa, vailla surua mustaa.

Etsittyään löytää vastaus,

valmiille lauseelle piste,

kirjoittaa loppuun käsitelty.

Voi jälleen astua ensimmäisen askeleen,

lähteä uuteen koitokseen

mielin kevein, iloisin

ja kantavin askelin.

 

Rakkaudenko salaisuus

 

Elää voi ken

kanssa toisen sydämen

haavoittamatta piirteitä sen,

liekö rakkauden se takaava kestäväisen?

Ken ottaa kontolleen

olla niin hyvä kuin ikinä toiselle,

niin kaunis kuin ikinä toiselle,

niin luja ja pettämätön,

niin uskollinen,

todeksi tehdä unelman niin aidon, todellisen.

Valaisisi toivoa aitoa,

valaisi elämäntaitoa,

kulkea aidon rakkauden teitä,

jota ei mikään pahuus alleen peitä,

polulla suoralla ja sievällä,

oikeaan vievällä,

joka ei harhaan johdata

ja jolla voi lähimmäisensä onnellisena kohdata.

Mitä ihmisen rakkaus on,

onko se uskollisuutta,

sydämen hyvyyden ja tekojen suloisuutta?

 

Onnellisin uneni

 

Viime yönä näin unta, jossa mainittiin sinun nimesi lapsuudestani.

Iloni oli kuin silloin ennen, sinun nimesi sai sen aikaan, minä riemuitsin,

unessani palasin luoksesi ja rakastin sinua taas niin kuin ennen.

 

 Muistoja

 

Katsella kauneutta,

tuntea onnea,

tuutia unessa,

kirkkaassa suvessa,

pehmoisessa lumessa,

pehmonallen sylissä,

poluilla pikkukylissä,

olla kuin lapsena,

vapaana ja onnellisena,

huolta vailla, oman mielen mailla.

 

Elämäntunne

 

Tuuli kasvoillani, kirpeä pakkanen poskillani,

ihana tuntea elämän keväät ja kesät,

auringon kosketus, hiljaisuuden laulu korvissani,

ihana kokea kaikki kaunis ja valoisa,

elämän pieniä suuria salaisuuksia, loistokkuuksia,

arvaamattomuuksia ja uutuuksia, kokemuksia tunteineen.

 

Ensirakkaus

 

Kuinka kaunis sinä oletkaan, mietin aikoinaan,

katselin kämmenselkiäsi, profiiliasi, ripsiäsi, olkapäitäsi, hampaitasi ja rakastuin.

Katseestasi tunsin perhosten lähtevän lentoon sisimmässäni, se oli ensirakkauteni,

sanoinkuvailematon tunteeni, jossa ei sanoja tarvittu.

 

 Oodi rakkaudelle

 

Virkistävä valonsäde,

keväisen puron pulputus,

ilon kuohahdus,

tuhannen tarinan kertomus,

säveljuoksun huipennus,

aallon tyrskähdyksen kosketus,

1+1 ajatus,

salaman leimahdus,

pehmeä herätys,

innostava yllätys,

silmän ilonpilkahdus,

salainen sanoitus,

sydänystävän halaus

ikuinen yhteys,

suurenmoinen rakkaus!

 

Syntymäpäivän runo

 

Ovi avaruuteen ja tulevaisuuteen,

hetkeen ja ikuisuuteen,

elämänsalaisuuteen,

ehtymättömään ja aina uuteen.

Muistojen valossa,

tulevan kajossa,

sydän yhä sama,

helmassa rakkaiden alla taivaan,

iloitsee päivänhohteessa

auringon loisteessa

ja riemuitsee lahjoista

kaikista suoduista

ja päivistä näistä

iloksi luoduista!

 

Runon ydin

 

Ihania sanoja, ajatuksia, mietteitä,

mitä parhaimpia ajanvietteitä!

Runoilua, sanoilla suloilua,

kaunistaa, tiivistää ydin,

ja tavoittaa olemus syvin.

Katson ympärille mielin hyvin,

tuleksi sanat tulevat ja loistavat,

liekkinä sydämen palavan tunteet toistavat,

antavat kipinän yhteiselle ilolle,

luetpa, lausutpa ne ystävälle,

runo toimii välikappaleena rakkaudelle!

 

Unenkuva

 

Uninallukka, tähtitaivas,

unohtunut uneensa,

ajattomaan tyynynkoloonsa,

tyytyväinen oloonsa.

Höyhen otsalla,

kevyenä kuin yöuni itsekin,

elää unelmiaan,

aitoja haaveitaan,

upotessaan unimaailmaan,

pilven kantamaan.

 

Rakkaudelle

 

Rakkaudella vienolla, tunteella hiuksen hienolla, minuun kosketat, tuleen sytytät kipinät kytevät.

Minut itseesi yhdistät, sydämet yhtä aikaa sykkivät, pois sulaa kaikki muu, koko maailma mullistuu.

Tunne ainoastaan jaetaan, sydämiin salataan, ollaan rakkauden huipulla kahdestaan, kaikkialla ja ainiaan.

Täydellisyys ei voi loppua, ellemme virhettä tee, emme tämän kauemmas tai lähemmäs toisistamme mee.

Unessa ja hereillä omanasi, on yhteys täydellinen; virheetön timantti, rakkauden ikiaikain onni luonasi.

Olemme saaneet kaiken, rakkauden kaikkeuden, universumin suurimman ihmeen ihmeellisen!

 

Iltakellot

 

Ulkona satelee,

pilvet kulkee hiljalleen,

taivas alas katselee,

joku hiljaa hyräilee

sydämensä laulua,

kuinka hiljaa

iltakellot silloin soi,

rakkaudesta

kuinka kauniisti

ystävä laulaa toiselle voi.

Hetki ikuisuuden

ja unohtumattomuuden,

hetki elämänlangan

ja luottamuksen,

hetki rakkauden kosketuksen.

 

Vuodenajoille

 

Kaunis aamu talvinen,

puut huurteessa lumien,

jääkristalleja heijastuen

maisemassa luonnon talvisen,

hetki tyynen ja kylmän kauneuden

keskellä maan pohjoisen,

kätkössä lumivaipan lepää maa,

ennen kuin eloon kevään auringon virkoaa.

Nousee pian ylös lehtiset, korret ja kielot,

kaikki vihertävät iloiten,

voimasta lämmön suloisen,

todistuksena luonnon valtavan kauneuden

soi kaikkialla kirkas sävel lintujen.

Kesään kohoaa, taivaan sineen sukeltaa

ja auringon valoon uppoaa, vedet virtaa valtoimenaan.

On kaikki niin soljuilevaa, ketterää ja kukoistavaa,

tuulessa huojuvaa, yhdessä iloitsee luonto maan.

Kunnes saapuu syksyinen viima, hämäryys

ja alkaa hiljentyä elo alussa talven uuden,

kohdaten sen saman jäisen hiljaisuuden

alla tähtitaivaan ja lumipeiton

kokien hetken ajattomuuden,

tietämättään levossa luonto odottaen

alkua kevään uuden ja auringonlämmön suloisuuden.

 

Kesäkeiju

 

Kaunis kukkaketo liljoineen kätkee vain yhden ohdakkeen.
Kerran poimin pois sen, niin on kauneus lähes täydellinen.

Lennän kuin perhonen, kesästä ja auringosta iloitsen, onnen kesähetkisen.
Ratsullani ratsastelen, poimin sydämeeni auringonnousun ja -laskun,
kuljen hiekkatien, kunnes sateesta kastun.

Pisaroissa sateenkaari ja kaukana tuttu saari, jossa salamaja pihlajapuussa,
siellä lopulta istun ja keinun tuulen voimasta nukahdan ja unten maille leijun,
uuteen päivään se vie kesäkeijun!

 

Linnunlaulua

 

Kesässä suvensinisessä ja vihreässä,
pesässä pehmoisessa lintunen kolosessa,
uinuu, nukkuu ja tunnelmoi,
Oi, tätä kesää, oi - laulunsa heleästi pikkusydämessä soi!

 

 Kesä on nyt

 

Kesä täällä,

loma päällä,

aika ajaton,

taika tavaton,

linnunlaulua,

sateen ropinaa,

tuuli puiden lehtiä leyhyttää,

perhoset lentoon lennähtää,

kukkia heleitä,

vaatteita kepeitä,

jäätelöä ja mustikoita,

kaikesta siis nauttia koita,

ei pidä unohtaa kesäniloja noita

eikä auringonpaistetta ja makeita mansikoita!

 

Oodi linnunlaululle

 

Lintunen lennähtää lentohon,

hienohon hentohon,

pyydystää korennon,

tuo ilmoille laulun sorennon,

siipensä väpättää,

sydän ilosta läpättää,

tuntuu ikuiselta sen elämänkesä,

munia pienoisessa pehmoisessa pesässä,

riemullisia säveliä lintusen soi valoisassa kesässä.

Lentoon pikkulintuset pian lähtevät, terhakat pikkutipuset, lintusten koko parvi,

on jo taidokas lentonsa ennen kuin saapuu ensi talvi.

 

Kesäilolle

 

Oikein kesän riemullisuutta meille toivottelen

ja kesäpäivistä kepehistä riemuitsen,

kesäiloa karttukoon meille ja teille,

talven varalle varastoon energiaa runsain määrin,

kun juostaan pellon ja pihan pientareita mielin

ja määrin tietty aivan paljassäärin ; )

Synttäreillä nähdään mansikka-aikaan,

lumoudutaan kaikki kakun taikaan,

unohtuu huolet ja nähdään vain kaikki hyvät puolet,

ei huolta lain, kesä ainoastaan ja vain on meneillään

vehreä ja vihreä lumovoimassaan

jo kukilla peittänyt maan sekä ilman linnunlauluilla

ja perhosillaan,

aurinko taivaalla ja on avaraa olla ja mennä,

ei turhia huolia kenkään ennä.

Kesätaika, kun ei kukaan odota koulua tai edes joulua,

on vaan tässä ja nyt,

kesästä aina yhtä ihmeissään ja hölmistynyt,

kuinka on kesä voimauttava ja hieno kerta kerran jälkeen

vuosi vuodelta se kesäiloa tarjoaa

ja entisen talven tullessaan pois varjoaa.

 

Uuden juoksu

 

Ilonhetkiä tuhansia, niin kuin jo vuosituhansia,

elämänkeväitä uusia tulevia,

virtoja vuolaita kevätpuron,

tunteita maistuvia elämänsulon,

unohtumista talvenkulon,

tuntemista uuden vuoden tulon,

elämään mahtuu paljon, tiedäthän salvan ja koivunmahlan,

juoksun ja tuoksun uuden ja vahvan,

sulavan laavan, aavikon ja aavan,

puutarhaan saavun kauneimpaan aamuun,

unessa näen sen käytävän rehevän portin,

siellä tunnen asuvan onnen ja rauhan,

tuulettoman lauhan,

se kukoistaa onnea keskellä autiomaan,

paratiisimaisuudessaan.

 

Oodi luomakunnalle

 

Luonnon kaunista sinfoniaa on kaikki sen väriloisto,

tuoksut monet mausteiset, valot öiset ja aamuiset,

laskuissa, nousuissa auringon, kierroissa kuun ja tuikkeessa tähtien,

ilman ja veden raikkaus, tuiskuissa, tuulissa ja sateissa,

rakeissa ja lumisateissa sakeissa,

hedelmät värikkäät ja makeat, monet herkut ihanat,

maan kosketus hiekassa, kivessä, savessa ja mullassa,

hohteessa kullan ja jalokivien,

eläimet erilaiset asujamassa paikoillaan,

ihmeitä elämän maailman kauttaaltaan,

ihmiselle iloksi luotu, hoitaa ja suojata suotu,

alla taivaan avaruuden elo ihmeellinen!

 

Pikkukevätrunonen

 

Kevään kevyt lasku kesään, linnunpoikaset ilmestyvät pesään,

aurinko sulattaa maan ja hiljalleen luonto puhkeilee kukkaan kauneudessaan.

Hei, me eletään ja elinvoimaa virtaa kaikkialla sinisen taivaankannen alla.

Raikas on uusi kasvunaika iloineen.

Linnunlaulu kaikaa kevätaikaa ihmeineen.

Kevään vaikka käsittää aina jotakin kauniiksi ja salaiseksi jää,

säilyy suojassa sydämen kaunis tunne keväinen myötä myös syksyjen sateisten.

 

Elämän virtaus

 

Tuuli hellästi puissa soi,

oikein herkällä korvalla kuulla sen voi

ja luonto yltympäri karkeloi.

Kuu taivaltaa maa-avaruuslaivan laidalla

tähtien sikermän keralla,

sipaistuna auringon terällä.

Vuodet vaihtuu ja vanhat haihtuu,

lumikasat kevätpuroiksi

ja syyssateet kohta jo lumikuuroiksi.

Hetkessä uudeksi muuttuu

ja entinen on pois,

kuin taitelija kädessään taidetta lois.

 

Runo kesälle

 

Tuoksujen kukkien taikaa,

kaukana taivaan katto,

pensaassa pesä lintusen,

maassa tuuhea ruohomatto,

ihana lämmön syleily,

iholla auringonkylvyn hyväily,

parantava kauneus ja elon runsaus,

tempaa mukaansa vastustamattomasti,

kesäriemun iloa, ystäväni, sinulle valtavasti!