Kuvitus

Runo

Vuodenajat kotimaan

Hymyää vielä taivaanrantaan heijastuva aamuaurinko
Kunnes vallan lymyää se talven kaamoksen myötä jo
On lintuset ruskan tultua muuttaneet lämpimämpään
Kun höyhenissään ovat tunteneet sään vaihtuvan kylmempään

Kaunis kotimaa kaikki värit näkymään kirkkaina saa
On talvisin puut lumihunnuissaan
Kesäisin taas viherkruunuissaan
On syksyisin ruska kullannut maan
Keväisin valoisuus saa kirkastumaan ja sinertymään taivaan

Taas hymyää taivaanrannalla tuo aamuaurinko
Kun tekee tuore uutukainen kesä tuloaan jo
Linnut sirkuttavat suloisesti kaukaa palattuaan
Kun näkevät jälleen tämän rakkaan kotimaan!

Kakku

Runo

Päivä

Tuli se päivä

Päivä, jota odotin

Päivä, jota kaipasin

Kuinka kauan, sydämessäni ajattelin

Ennen kuin sai tämä päivä koittaa vihdoinkin

Mitä sydän hiljaa odottaa kaipaa toivoo halajaa

Kun sydän todistaa ja toteutua ihmeellisemmin kaikki luvattu saa
Eikä ole rakkautta suurempaa
Kaiken, kaiken yläpuolella se on, sen edessä muu on voimaton.

Kakku ja runo

Lepopaikka

Kukannupuissa tuoksuissa puiden

Aromikkaiden hedelmien katveiden

Paratiisimainen puutarha ihmeinen

Sen sydämestä versovan rakkauden

Siellä paikka levon salainen

Missä rauha yksinkertainen

Ei sinne löydä tuulenpuuskanen

Sinne kai kaipaa tuo sädehtivä tähtönen

tuikehtiessaan lennollaan läpi ajan ja avaruuksien

Kuvitus ja runo

Kevään ovi

Kevään kirkastuminen

talven unohtuminen

Auringon valoisuus

kevään ihanuus

Lempeä tuulenvire

sulanut jääkide

Elämää täynnä

tuleehan kesä!

Toiveikkuus elon

voittanut pelon

Kirkkaus valon

vallannut joka talon

Sydänten sykinnät

virkistyneet kiihkeät

Pian monta poikuetta

uutta pesuetta

Hyörinää pyörinää

kevään vilinää

Lepoaika onhan ohi

kun aukenee kevään ovi!

Kangaspainotyö, piirros ja runo

Sylissä

Hän otti kantaakseen.

Hän otti sydämelleen.

Hän sylissään kuljetti rakkauteen.

He ylittivät kynnyksen,

morsiuspariksi yhdistyen.

Siitä alkoi tie yhteinen,

ihana matka rakkauden.

Yhtä aivan kokonaan,

ei etäisyyttä laisinkaan.

Sama syke sydänten soitannon.

Näin yhteinen laulujen maa

korvillensa auennut on.

Ei pysty erottamaan

rakastuneita toisistaan.

Rakkaus on tunnetta suurempaa,

joka kuin yllättäen

herää ruususen unestaan

syliin matkaan kauneimpaan.