Kakut, metalligrafiikkatyö, piirros ja runo

 

Sydämen ilosta

 

Rauha sydämessä vallitsee,

kun rakkaus sitä hallitsee.

 

Sydän lepää täynnä hyvää,

tuntee hellyyttä syvää,

jakaa iloa, harmoniaa,

veljeyttä, sisaruutta,

yhteisyyttä, ymmärrystä,

suoruutta, uskollisuutta

ja säteilee rakkautta.

 

On täynnä voimaa ja iloisuutta

katsoen kohti tulevaisuutta!

 

 

Kakkuja ja runo

Revontulille

 

Revontulet helkkyy,

maan tuulessa välkkyy.

Pakkanen napsaa,

taivaankansi kapsaa.

Hohde ja loimu

kiitää lailla poimun.

Kaunis on näky,

taivaan täky.

Kohdetta moista

ei ole toista.

Koira, kakku, kuvitus ja runo

Ystävän apu

 

Ystävää ääneti kuuntelee,

huulille unessa suutelee,

muistaa puolestasi ymmärtäen,

oikeaan vakaasti ohjaten,

erheet unohduksen estäen,

puutteet toisen kestäen,

tuo rakkaan ystävän apu kallisarvoinen.

Kuvitukset, kakut ja runo

 

Resepti

 

Annostellaanpas aavistus ajattomuutta ja avoimuutta.

Hienostunut hyppysellinen hellyyttä ja hyvyyttä.

Raikas ripaus riemukkuutta ja rehellisyyttä.

Kunnon kourallinen kaveruutta ja kunnollisuutta.

Vahva vakallinen vastuuntuntoa ja vastavuoroisuutta.

Sievä sylillinen suosiollisuutta ja suloisuutta.

Siinä enemmän kuin repullinen rikkautta,

kunhan on vielä runsain mitoin rakkautta!

Kakkukuvia, ruusu ja runo

Unikuva

 

Unen pehmeään unohdukseen

poutapilven kantamaan jättäytyä saan,

ihmeellisen ihania unikuvia rakkaista katselemaan.

 

Uni helpotuksen väsymykseen tuo,

palauttaa voiman ja uuden pirteyden luo.

 

Mikä ihanampaa on

kuin kaunis uni ennenkokematon,

tarina elämästä uusi vielä kertomaton.

 

Unelle runon näin sydän kirjoittaa,

unesta niin voimauttavaa iloa saa!

Kakkuja, kukkia ja runoja

Tunteenpyörre

 

On kuin aavistus menneestä, kaipuusta, lemmestä,

kun kahden tie yhdeksi vie,

kulkee sydämensyke yhteistä matkaa,

rakkauden vaellusta, missä virtausta, paloa,

onnellista, uskollista ja pysyvää, syvästi jaloa.

Tuo tunteenpyörre, myrskynvyöry,

kuin kesyttämätön tuulenkehrä,

Tunteen palo niin viehättävän kumma,

rakkaudenkipinässä ihmeen ja onnen summa.

 

Syksylle

 

Syys saapuu hiljalleen,

maa antaa sadon viljalleen.

Linnunlaulu kesäinen väistyy

tieltä sateiden syksyisten.

Valonsäteet illoista katoaa,

hämärän verhoon luonto vajoaa.

Lehtipuut väreissä heleissä

hetken hehkuu talven odotuksen kajoa.

Lapset käyvät rauhassa koulua

ja iltaisin katsellaan takkatulen loimua.

Hiljentyy ihminen kanssa syyspäivien

keskittyen arkeen turvaisaan kanssa rakkaiden.

 

Pihlajapuulle

 

Kaunis, paksu pihlajapuu, pihassa kaareutuu,

sen oksat punaisten marjojen painosta notkistuu.

Oksistossa pörröinen orava lymyilee,

syysaurinko sille vielä hellästi hymyilee.

Kun puun vehreyttä hiljaa katselee,

niin kesän kauneuden hetkeksi vangitsee,

kirjailee muistokuvan sanoihin, runoihin, tauluihin,

välkehtii, väreilee, sädehtii, kimaltelee;

kristallitarha sydämen,

ihmeellinen lähde unelmien, sanojen ja tarkoitusten.

 

Kotiherkkuja, piirros ja runo

 

Rakkauden silta

 

Raikas katse sydän nuoruuden,

ennen tulikastetta elämän sen,

mi tuo syvemmän ymmärryksen

ja viisauden myötä nöyryyden.

 

Kauneus on kastetta lumoa uuden

kuin myös ikiymmärrystä elämän

katoavaisuuden ja katoamattomuuden.

Rakkaus on salasana kauneuden salaisuuden,

se kauneus, mitä lapsi saa, on myös vanhempien rakastamaa.

 

Rakkaus on lahjaksi saatu vanhemmilta, jo esi-isiltä.

Kautta historian läsnä ihmisessä elon aamu ja ilta,

kulkee kulussa elämänhistorian tuo rakkauden silta.