Myrskyävä meri
Kun maailma kuohuu ja myrskyää, kun meri vailla valoa tyrskyää,
mustat pilvet täyttävät taivaan, eikä näy horisonttia lainkaan.
Keneen luotat sä silloin, keneen katsot noine illoin?
Minne purtesi vie, mikä on laivasi tie?
Voitko ohjata sen, luotsata aivan?
Voitko tyynnyttää vaivan?
Muista aikaa joka tuli, kun tuuli niin kovin, kun rauha jo on ollut
luonasi tovin.
Turhaa tuskaa
Kuljetko vailla ystävää hyvää,
kaipaatko riemua rakkauden syvää?
Täyttääkö mielesi kateus musta,
oletko aivan täynnä ahdistusta?
Montakin voi olla syytä tuskaan hyvää,
mutta muista, tarvitaan paljon kykyä jo kärsiä,
miksi siis omaa itseään tyhjäksi järsiä,
pala palalta tuhota mielensä maailmaa,
kun helpommalla pääsee, kun ei anna ahdistaa tai turhuuksien sydäntään
tahdistaa.
Kiitollisuuteni
Lempeä ystävän kuiskaus,
raikas kirpeä tuulentuiskaus,
iloinen katsahdus ystävän rakkaan,
merkki yhteisen juhlan almanakkaan.
Ne kaikki ihanat asiat yhteiset
ilonkyynelein sydämeeni pakkaan.
Joko kiitin kaikesta ystäväin, jos en,
tein kiitoksen runoin näin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti