Syys
Mukaansa
pyys jälleen illanhämäryys, tuo suloinen aito syys.
Jälkeen
kesän lepää puissa ruskan sävykkyys.
Läsnä
on taas tummenevien iltojen hämyisä syvyys.
Kauas
on kaikonnut illoista näkyvyys.
Läsnä
on vain hiljenevän luonnon yksinäisyys.
Jostakin
puhaltaa kolean tuulenvireen kylmyys.
Tulee
mieliin tulevan talven jäisyys.
Kuitenkin
on se vain synkkyyden näennäisyys.
Pimenevien
iltojen ilona loistaa taivaan tähtisyys.
Kaikessa
on nähtävissä luomakunnan pyyteettömyys.
On
totisinta totta luonnonvoimien edessä nöyryys.
On
tunnustettava ikikesän kuumuuden kestämättömyys.
On
hyväksyttävä kesän vastavoiman vääjäämättömyys.
Mieltä
kiehtoo tuo kesäpäivän ja talviyön kaukainen läheisyys.
On
huvittavaa tuo kuuman ja kylmän takaa-ajon leikkisä ystävyys.
Syksyssä
läsnä on taas sadepilvien lähtemättömyys.
On
nähtävä harmaansävyjen kaunis herkkyys.
Nyt
kun näin jälleen mukaansa pyys, tuo suloinen hellä syys.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti