Unelmoija
Tuulen mukana kulkee hän,
kuin pehmeällä pilvenhattaralla,
ja näin matkustellen näkee enemmän.
Auringonkukan terälehdellä paistattelevan päivää
hänen voi nähdä ehtivän.
Metsänsiimeksessäkin voi hänet tavata piileksivän.
Kuunsirpillä ratsastellen hän kohtaa jälleen illan yöksi ehtivän.
Satulammella lumpeenlehdellä kelluttelee hän
ja mitä mahtavimpiin seikkailuihin hänen tietää liittyvän.
Hän yksin laulelee laulujansa ja kertoo satujansa,
ikuisia unelmiansa, joita lukematon määrä on,
ja jo taas voi hänen nähdä ottavan osaa kesän karkelohon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti