Kortti ja runot

Kun sinä katsot minuun

Kun sinä katsot minuun,

toivo nousee lentoon,

tähtisumuun iättömien tähtien,

kätkettynä perhosen siipien kuviointiin hentoon.

Kun sinä katsot minuun,

ei sanoja ole,

on vain todellisuus, joka ei koskaan muutu,

on vain rakkaus, josta ei mitään puutu.

Kun sinä katsot minuun,

on siinä kaikki,

yhdessä katseessa koko maailma,

eikä muuta tarvita.

Ymmärsitkö ja ymmärsinkö silloin,

ettei ole enempää,

ei voi pyytää enempää,

kuin sen valtavan rakkauden, joka valtasi sydämen.

Satuihin kirjoitettua, kultareunuksiin käärittyä

Tähtiin kirjoitettuina, satuihin siroteltuina, on kultahippusia, aivan loistavia!

Satumaisen taivaan alla toisensako sattumalta kohtaamalla rakastuvat onnelliset nuo,

sydän kun ensin löytää sydämen luo?

Rakkaustarinan kuulet kerrottavan, vaan totta se onkohan?

On kruunu, prinssi ja prinsessa, on paljon juonittelua, vaaroja ja salaista,

vaan rakentuu satu tuo onnenpaloista, kohtaloa todemman tarua ihmeellisemmän saloista.

Niin jälkeen kaiken kumman, niin monen hetken sysimustan ja tumman,

on vihdoin tyven peilikirkas lammenpinta,

taa jääneet myrskytkö nuo rakastavaisten todeksi tulleen rakkauden hinta?

Puukaiverrus, runo ja kakku

Syys

Mukaansa pyys jälleen illanhämäryys, tuo suloinen aito syys.

Jälkeen kesän lepää puissa ruskan sävykkyys.

Läsnä on taas tummenevien iltojen hämyisä syvyys.

Kauas on kaikonnut illoista näkyvyys.

Läsnä on vain hiljenevän luonnon yksinäisyys.

Jostakin puhaltaa kolean tuulenvireen kylmyys.

Tulee mieliin tulevan talven jäisyys.

Kuitenkin on se vain synkkyyden näennäisyys.

Pimenevien iltojen ilona loistaa taivaan tähtisyys.

Kaikessa on nähtävissä luomakunnan pyyteettömyys.

On totisinta totta luonnonvoimien edessä nöyryys.

On tunnustettava ikikesän kuumuuden kestämättömyys.

On hyväksyttävä kesän vastavoiman vääjäämättömyys.

Mieltä kiehtoo tuo kesäpäivän ja talviyön kaukainen läheisyys.

On huvittavaa tuo kuuman ja kylmän takaa-ajon leikkisä ystävyys.

Syksyssä läsnä on taas sadepilvien lähtemättömyys.

On nähtävä harmaansävyjen kaunis herkkyys.

Nyt kun näin jälleen mukaansa pyys, tuo suloinen hellä syys.

Piirros ja runo

Loppukesä

 

On loppukesä rehevä,

on omenasato mehevä.

 

Hetki ennen syksyä,

aika parhaan sadon kypsyä.

 

Kaikki herkut pakataan,

talteen korjataan mullasta maan.

 

Talvi niillä pärjäillään,

Huolimatta vaihteluista sään.

 

Kunnes jälleen koittaa aurinko,

jota luomakunta keväällä kovin oottaa jo.

 

On ajat ajallaan, paikat paikoillaan,

voi maapallon kiertoa ihmetellä vaan.

Herkku ja kortti

Kakku ja runo

Joutsenet

 

Lammen rannalla uivat.

Toisiinsa rakastuivat.

 

Kaksi kyyhkyläistä.

Lintumaailman jättiläistä.

 

Joutsenliitto ikuinen kahden sydämen.

Siiveniskut yli metten, maitten, vetten.

 

Pesue pienten poikasten.

Lintuäitinsä ja -isänsä iki-iloinen.

 

Elämän tähtihetket, nuo arjen uintiretket.

Vain joutsenliitto, ei muuta, ei puolta valtakuntaa tai kuuta.

 

Aina toisiinsa tukeutuivat.

Yhä lammelle palaavat ja uivat, pesuettaan suivat.

Taulu ja runo

 

Katselen

 

Katselen maailmaa, kaunista ja avaraa,

hyviä puolia sen, varjopuolia en.

Pilviharso yllämme lipuu,

Aurinko taas taivaalle kipuu.

Ilo löytyy joskus kätköstä pähkinänkuoren,

joskus taas huipulta huimimman vuoren.

Ilo löytyy oivalluksesta älynväläyksen,

joskus levosta jälkeen ahkeran aherruksen.

Kuu taivaanrannalle tähtiharsossaan jo soutelee,

Uni silmiä hyväilee ja joku tuutulaulua hyräilee.

Katselen maailmaa, kaunista ja avaraa,

hyviä puolia sen, varjopuolia en.

 

Kortit ja runot

Kesäkaipuu

 

Kukkaset vallanneet tienpientareet

Suloiset soinnut lintusten soineet

Perhoset lentoonsa lehahtaneet

Auringonsäteet lämpimät suudelleet

Pehmoiset tuulenvireet hellineet

Aallot hellästi tuuppineet

Tunteet uinuneet herättäneet

Kesäkaipuun kaiken täyttäneet

 

 

Kesäunelmaa

 

Kasteiset niityt kesäaamussa unelmoi

Sinikellot kuin leikisti helisten tuulessa soi

herkän sydämen luonto helmassaan unelmiin toi

 

Tuulenhuiskaus kuin kuiskaus hiuksia silittää

Puiden vehreisiin katveisiin katse viipymään jää

Kauan kestää hetki tää kun kesänlumo yllättää

 

Vilkas sirkutus viserrys lintujen kesäkonsertti aamun aikaisen

Soitantana tuhansien sävellyksien luotuna iloksi luotujen

Melske iloinen vapaiden säveljuoksujen kera kesäkukkien tuoksujen

 

Saa luontoa rakastaa kaikilla aisteilla kesän kokea saa

Kaikki maa kesällä hoitaa ja hellii luontoaan

Aurinko kuumottaa kesä kukoistaa lumoaa parantaa talvenarvet kadottaa

 

Luonnolle

 

Hiljaisia huminoita katveissa koivujen

tuoksuissa kukkien kaukaisten saarien

lauluissa lintujen silmissä auringonkukkasten

 

Kun satatuhatta pikkupisaraa pilvi pirskottaa

ja painuu aurinko kultamailleen värihunnussaan

 

Pienen nipistyksen elämän ikuisen ilon ja kaipauksen

tunnen kun kesänillan kauemmaksi kaikkoavan kanssa kuljen

 

Poveenko maan kesä talven tultua katoaa vai poveenko kalleimpaan

sydänmultaan missä eloon kaunis ja hyvä virkoaa ja taas talven kesä kannattaa