Runo

Sinun kanssasi


Rakkauslaulujen keskellä.
Hedelmäpuutarhan ympäröimänä.
Ikivihannan puun alla.
Sinun kanssasi aina.
Kukitettuina rakkaudella,
unelmilla ja täyttyneellä kaipauksella.
Eikä saduilla ole loppua.

Runo

Rakkauden kultavyö

Ei ole sattumaa,
ettei ole montaa niin pahaa vankilaa
kuin väärinkäytetty vapaus.

Ei ole vahinko rakastaa,
ei se riko eikä se voi vahingoittaa.

Ei ole montaa niin ihanaa asiaa
kuin rakastaa, toisen vapautta kunnioittaa.

Eikä ole sekään sattumaa,
rakkauden ilmapiiriä luoda,
jotakin hyvää esiin tuoda.

Pilkahtaa valonkide, toivonsäde,
ehkäpä tulimerestä pudonnut kekäle.

Rattaiden, vaunujen,
hevosen kavioiden kipinät lyö,
on kuin taivaanrannalla olisi kultavyö.

Niin, vailla mitään pahaa,
vain kaikkea hyvää, niin on rakkaudentyö.

Runo

Sanamuistoja


Ei minulla oikeasti mitään kirjoitettavaa ole,
ei minulla oikeasti sanottavaa ole,
sen kun huvikseni rustailen,
muutan sanan perään toisen,
eivätkä  ne ole tärkeitä,
ei niillä sen suurempaa merkitystä.

Mutta joskus ne saattavat, toivon,
ilahduttaa ja muistuttaa,
ottaa kiinni ja ravisuttaa,
koskettaa ja taas kadota, mennä menojaan.

Niin sanojen virtaa ja virkaa vaan,
luotuja laulamaan,
luotuja sommitelmaan,
luotuja muotoilemaan muotokuvaa,
maailmaa joiltakin puolin katsomaan,
niin kuin vain niiden kirjoittaja tai lukija haluaa.

Muistoja elämänvirran rikkaan niitä,
sanamuistoja riemuksi muistelon,
iloksi, onneksi elon poljennon.

Runo

Sinä päivänä


Sinä päivänä perhonen lensi ylitseni,
kotkanpoikanen syntyi sisälläni
ja näin läpi aamuisen hämäräni.

Sinä päivänä sinä muutit elämäni.
- Sinä päivänä eikä toisia enää tule,
sanoin sisälläni, sinä päivänä minä
todella tunsin eläväni, eläväni läpi elämäni.

Kaikkine satubaletteineen, timanttikristalleineen,
haalenneine muistoineen, satupuistoineen,
kaikkine kuvioineen pitsikirjailuineen,
ohimenneine niin kauniine haavekuvineen,
satu-unineen, marionettinukkeineen, marakasseineen,
satusoittoineen jo kauan sitten vaienneiden satusoittimineen.

Vaan ei kadonnut hetkikään, ei elämästään,
ei hänen, ei minunkaan.
Havahdun, taas elää saan.
Saan elää elämäni arvokkaan.
Yhä jäävät jäljet, askelmat, ympäri maan, muistoiksi maailmaan.

Runo

 Rakkaus

Rakkaus meissä yksin yhdessä Selittämätön kirkkaus välillämme,käsittämätön ymmärrys sydämessämme,yhteiset sanat, laulut ja sävelmät sanomattomatkin.Rakkauden lahjassa on kaikki, enemmän kuin voi koskaan käsittää. Rakkaus kattaa kaiken, kestää ikuisuuden, kautta hyvyyden, uskollisuuden. Kun aidon rakkauden, lahjakseen saa,ei pidä sitä vääryydellä karkoittaa.

Runot

Elämän seikkailulle

Elämän värien sekamelske 
Äänten helinä ja helske
Tuoksujen kavalkaadi 
Aromien mausteinen paraati
Tunteiden ja ajatelmien fanfaari
Koko luonnon kaunis serenaadi
Elämähän on seikkailujen aarresaari 

Minä ihmettelen taas

Kuunnellen kuljen
Silmäni hetkeksi suljen.
Voiko joku niin rakastaa,
että elämään kaiken saa?
Kuinka paljon voi rakastaa,
niinkö kukkuramitalla, ettei voida mitata?
Kuka kaiken kaunistaa...
Kaiken kerta kerralta kukoistamaan
ja auringonvalollaan varpaita kutittaa.
Tuuletko ne vain kukkia keinuttaa,
Tuuletko ne vain aaltoja liikuttaa,
niinkö meri vain virtaa,
elämää eteenpäin ajaa.
Kuuko se siksi taivaalla taivaltaa,
että nousu- ja laskuvesi tulevat ajallaan.
Kuinka ihmeinen onkaan maa
Täynnä salattuja salaisuuksiaan.

Mansikkakääretorttu