Sanamuistoja
Ei minulla oikeasti mitään kirjoitettavaa ole,
ei minulla oikeasti sanottavaa ole,
sen kun huvikseni rustailen,
muutan sanan perään toisen,
eivätkä ne ole tärkeitä,
ei niillä sen suurempaa merkitystä.
Mutta joskus ne saattavat, toivon,
ilahduttaa ja muistuttaa,
ottaa kiinni ja ravisuttaa,
koskettaa ja taas kadota, mennä menojaan.
Niin sanojen virtaa ja virkaa vaan,
luotuja laulamaan,
luotuja sommitelmaan,
luotuja muotoilemaan muotokuvaa,
maailmaa joiltakin puolin katsomaan,
niin kuin vain niiden kirjoittaja tai lukija haluaa.
Muistoja elämänvirran rikkaan niitä,
sanamuistoja riemuksi muistelon,
iloksi, onneksi elon poljennon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti