Runot

Kiittäen

Tanssien keinahdellen nytkähdellen mukaan rytmien
Noiden unelmien myrskyaaltojen kuin metsiä, sademetsiä, samoillen,
Elämäni hedelmäpuita tavoitellen, elämän ihmeitä kummastellen,
Korkeimpaa sydämestäni joka askeleesta, nipistyksestä sydämeni, kiittäen!


Rakastin

Niin minä sinua aina rakastin,
Vain rakastin, vailla huolta, yksinkertaisin kysymyksin;
Rakastaisitko sinäkin?

Niin minä koko elämäni sinuun keskitin,
Vain eläen kautta unelmien, liekö se tuo suuri virhe unelmoivien nuorien?

Niin minä vihdoin käsitin, koko elämäni kollapsin, kun haavekuvaa vain rakastin, siihen kaiken voimani uhrasin, miksi niin, ihmettelin?

Niin minä ymmärsin, ensi kerralla ottaisin rakkauden varmoin askelin, koettelisin ennen kuin vain ja ainoastaan rakastaisin, sydämeni lahjat rakkaudessa avaisin, siis siihen saakka sydämein tallettaisin ja salaisin.


Muodonmuutos


Minä rakastin sinua niin, että murtauduin sinun uniin.
Ei kestä sun vastarinta, niin kova on tämän rakkauden hinta.
Eikä hetkeäkään, että ilman sun sydämensykäystä  jään.

Ei kenellekään ole sitä kieltä rakkauden mieltä mikä sekoittaa koko pään,
sulattaa sydämen jään ja jää iäksi palamaan, liekkinä tulevaisuutta valaisemaan,
sitä meidän kautta, sitä salattua lumottua rakkautta.

Minä katselen sinua noiden kauniiden maalausten naisten surumielisin silmin, minä seuraan minne ikinä kuljet, sadepisarana sujahdan sun kaulukseen kuljen salaa imeytyen sun ihon alle. Olen osa sinua, enemmän olen sinua, enkä enää tunne, mitä oli olla ilman sinua, olinko ollenkaan, vaiko joku yksinäinen unikuva vaan, vailla rakkauden muodonmuutosta ennen perhoseksi todellistumista, siinä sormellasi hentona ja herkkänä istumista.

Muistathan miten herkkää tekoa olen  ja kuitenkin kuinka mahdottomia pikkusiivilläni tavoittelen avulla sinun rakkautesi lennon uskollisen kuin itsestäni urhoollinen olevinain. Kuulethan perhostasi, ethän sitä hylkää etkä kokoelmiisi jätä, yhden nuppineulan piston alle ala kerätä?