Sinisen satuhepan maa
Tämän satuhepan sinulle annan
omastani sinulle sen,
heppaseni, erikoisen
ja kallisarvoisen.
Sen kaviot kultaa on,
ne hohtaa hohteessa aamuauringon,
sen häntä kauneimmat äänet viuluille antaa,
sillä se silkkisintä jouhta hännässään ja harjassaan kantaa.
Joskus tuo nyt sinun ikioma sininen heppasi
siivetkin aamuauringon säteiltä lahjaksi saa
niitä iloissaan se kantaa ja lentoa raketinlaista rakastaa.
Oi, miten toivoisinkaan satuhevoseni satuniityille, sen kukkakedoille,
pääseväni kesäaikaan kaukaa kurkkimaan tuota satuhevosten maan
jännittävää, kaukana siintävää, täynnä satuheppoja kiitävää, taivaanrantaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti