Runo

Matka

Kauniita sanoja ei liikaa oo
Aina niitä sydän janoo
Siis vietäthän hetkisen hiljaisen
Vain yhden sydämen kokoisen
Läsnäollen kuunnellen ajatuksien hellien
Minä hiljaa rukoilen, olen olemassa, ajatellen, tuntien
Kuka on, joka rakkaudellaan koskettaa, sydämen riemusta itkemään saa?
Kuka on, joka ei unohdu milloinkaan, vaikka edessä on pitkät pitkospuut rappuut unien kuut?