100-vuotiaalle
Sisimpäni syövereistä, kaukaa auratuista jo ennalta kuljetuista teistä,
sieltäkö niin kumpuu tämä rakkaus, tämä maa,
kuka, kuka uskaltaa menneisyyttä halventaa,
ei sanaa, ei hiljaisuutta, eikä kaikkea sitä kumpuavaa uutta,
mahtavaa rakkautta, sukupolvien tosiomaisuutta,
ei, siinä se on, tallennettuna sydämeen, kirjoitettuna kuin kiveen.
Niinkö rakkaus saa liikkumaan tomumajan ja jokaisen lohkareen,
sallii liikkeen laukaisemaan muutokseen, ehkä tavoittaakseen tähtiä satujen?
Ja kuinka lähellä tähtitie on, tie jonne hapuilee ja kipuilee ihminen,
saavuttaen monesti sen tavalla syvästi nöyremmällä kuin on laita nuoruuden vimmassaan sitä etsivällä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti