Uudelle vuodelle
Vuoden aikaa vaihtuvaa
juhlistaa nyt koko maa.
Takana monta hetkeä
haihtuvaa,
toiveita ja iloakin
elämän alati vaihtuvaa.
Kiitää aika ja mentävä
on näin,
uusia ja toiveikkaita
seikkailuja päin.
Rauhaa rakkauden
tulevaisuuden,
iloa ajan uuden ja elon
ajattomuuden.
Jo salaisuuden tulevan
luoden aika kiitää,
kohti uutta vuotta
ajatus kuin lintunen liitää.
Tuleva eessämme siintää
tähtösen lailla,
vaik on kesän kukkaset
viel lumipeitossaan unten mailla.
Hyvälle
vuodelle
Toivo
hyvän vuoden,
toiveiden
toteutumisen,
innostavan
ja levollisen ajan,
rakentumisen
rakkauden, rauhan ja viisauden majan.
Kaipuu
jatkolle ilon ja tulevan kesän,
nähdä
taas yhä uudelleen lintusten pesän.
Kaipuu
tulla onnessa todeksi uudelleen kätkeytyy tulevaisuuteen.
Tulevan kajoa
Ahdistus pois, tuska pois!
Miten kaiken pahan vois repiä
pois?
Riekaleita,
repaleita,
särkyneitä,
murskaantuneita,
kauan
unelmoituja äkkiä katkenneita teitä.
Missä
kulkee se tie,
mi
onnellisen matkan suo,
tulevaisen
ilon ja turvan luo?
Viekö
kenen tulevaisuus,
joka
aikanaan matkasta jää,
sinne
minne sydän halaa,
minne
rakkaus palaa?
Ei
tulevaista hetkeä,
mi ei
jälkeen jää menneestä.
On
menneisyyden hämy ja tulevaisuuden kajo,
katseen
kohde, kirkas hohde, majakan valo,
kuljettaa
kohti uutta, seikkailua, tulevaisuutta,
kutsuu
selvittämään elämän salaisuutta.
Vuodenvaihde
Kuvastuu
vuodenvaihteessa jo mennyt ja kohta tuleva,
sukeutuu
vanhasta ja uudesta jälleen elon paranneltu sävellys ja kirjailtu kudelma.
On aika
niin unohtaa kuin muistaa; tarpeeton ohittaa, suistaa,
päältään
puistaa; arvokas, kallis ja kaunis säästää, turha pois päästää.
Rakkautta
ja iloa jakaa, mi jatkuu jo menneisyydestä vuosien takaa.
Oppia
menneestä ottaa ja elämää parantaa; yhä enemmän rakastaa!
Ote rakkaudesta
Niin kauan ja vieläkin
kauemmin
kuin tähdet tuikkivat,
minä sinua rakastan.
Tähtien taa ken
kurkottaa,
aavistaa, mitä on
rakastaa.
Ken käsittää, mitä yli
ymmärryksen tarkoittaa,
rakkauden olemusta
tavoittaa.
Yli mahdottoman
ampaisten kulkee tie tähtien,
reitti kaiken ylittävän
rakkauden.
Niin kauan ja vieläkin
kauemmin
kuin meret virtaavat,
minä sinua rakastan.
Rakkauden
kannel
Suloisesti
rakkauden kannel soi.
Vain
sydän tunteen niin voimalla elää voi.
Ken tämän
täydellisyyden välille kahden loi?
On kuin
iäinen aamunkoi, kuin salaisuus,
joka
loisteliaimman onnen sytyttää
elämään
palavaksi muistoksi jää.
Kesävirvoitukselle
Hennot
sinikellot suvituulessa niityllä soi,
perhonen
ruusun terälehdellä unelmoi.
Merenaaltojen
kosketus kannattaa,
katoaa
alta kuiva maa ja vesi virvoittaa.
Kesä
kutsuu luokseen auringon alle,
suo
lämmön ja virvoituksen kaipaavalle.
Tuulinen sää
Tuulenpuuska,
myrskynpoika,
melodiaa syksyn
soittaa.
Hellästi oksat karsii,
varoen lehdet riipii.
Kuollut maahan varisee,
vanha ja turha pois
karisee.
Niin kuin puun myös
ihmisen,
kohtaa joskus tuuli
puuskainen
sisintä, kun ravistaa,
vapisemaan aivan saa.
Kyyneleet kuin sade
myrskyinen,
kera tunteiden
tyrskyjen,
käyvät läpi kuohuen,
kunnes jälkeen
koettelemusten,
surun tunteiden on aika
väistyä
tieltä kirkastuvan ilon
tyvenen.
