Joulukortti

Kakku

Runo

Revontulet

Revontulet räiskyy
Pakkanen paukkuu
Lumi narskuu
On talviyö
Tähtien loiste voimistuu yössä
Taivaankansi on nyt työssä.

Kakku

Runot

Sinä + minä = me

Minä heräsin, virvoituin, ilahduin
Sinun yhdestä kauniista katseestasi
Sinun yhdestä herkästä hymystäsi
Sinun yhdestä hellästä halauksestasi
Sinun yhdestä lämpimästä lauselmastasi
Sinä vieressäni, tasollani, kanssani
Sinä  varmana, vahvana, rakastavana
Sinä  herätit, sydämen sykähdytit,
muut aatokset pysähdytit
Sinä kallein, ihana ja rakas
Sinä, josta on tullut minulle
paljon enemmän kuin pelkkä sana,
ystävä, summa summarum; sinä olet se, mikä minulle merkitsee,
mistä sydän riemuitsee ja mitä se salaa iäti palvelee, jos niin käydä sallinee.
Jokaiselle on joku, minulla sinä, sinulla minä,
mikä tekee yhtä kuin me, ja jos niin sallitaan, niin se on me aina ja loputtomattomaan.


Vapaudelle

Vapaus rakastaa!
Vapaus suloisesti sanoittaa, niin kauniisti kuin ikinä haluaa!
Vapaus uskoa enemmän kuin on mahdollistakaan.
Vapaus olla  (ja kuin olematta) piilopaikassaan.
Vapaus joka askelmalla, vapaus rakkauden vastavuoroisena palvelijana,
ikirikkaana, ikirakkaana, ikivallattomana riemuitsemassa ilman tuskia, taakkoja tai vaateita.
Se, joka rakastaa myös vapauttaa, tekee tyhjäksi taakkojen kuormat, mutta vetää suoriksi myös mutkien turhat nuorat, niin ei ole vaikeaa olla vapaa, kun tietää, mikä on hyvää ja mikä pahaa,
eli mikä sydämen ilahduttaa riemusta pelmahduttaa, ja taas mikä sen sijaan sitä taakoittaa, jättäen jälkeensä mustaa vanaa.
Sydämen vastuuntunto ja rajat tekevät vapaan, kun ei ole epäilystäkään, ei huolen häivääkään, eikä epäilyksille suo vapaa enää päivääkään. <3 

Öljyväritaulu ja runo

  

100-vuotiaalle


Sisimpäni syövereistä, kaukaa auratuista jo ennalta kuljetuista teistä,
sieltäkö niin kumpuu tämä rakkaus, tämä maa,
kuka, kuka uskaltaa menneisyyttä halventaa,
ei sanaa, ei hiljaisuutta, eikä kaikkea sitä kumpuavaa uutta,
mahtavaa rakkautta, sukupolvien tosiomaisuutta,
ei, siinä se on, tallennettuna sydämeen, kirjoitettuna kuin kiveen.
Niinkö rakkaus saa liikkumaan tomumajan ja jokaisen lohkareen,
sallii liikkeen laukaisemaan muutokseen, ehkä tavoittaakseen tähtiä satujen?
Ja kuinka lähellä tähtitie on, tie jonne hapuilee ja kipuilee ihminen,
saavuttaen monesti sen tavalla syvästi nöyremmällä kuin on laita nuoruuden vimmassaan sitä etsivällä.

Kakku

Kakku ja runo

Isille

Rakkaudesta isänmaan sinun kaltaisesi isin ammentaa saan.
Katso rakkauttaan, sitä on isien ja lasten sydämet tehty versomaan.
Siis ota pieni sydämen ituseni, palanen elämästäni; hyvin turvaa, suojaa ja talleta.
Olet isi tekoa rakkainta, muista se aina, huolimatta kaikesta.

Runo

Syntymäpäivänä


Synttärit muistuttaa,
kuinka arvokasta on syntyä, elää.
Synttärit rakkaat sankarin sydämen tykö kerää.
Lämpimät muistot ystävyyden antaa päivälle sen unohtumattoman syvyyden,
tuo muistoon ystävien suurenmoisen hyvyyden!
Rakkaus kruunaa päivää, jona vanhempien aurinkoiset muistot palaa aikaan entiseen,
haaveeseen, vauvaan suloiseen, joka näin silmäin alla vanhempien, kummien ja ystävien,
vuosien mittaan täydellistyen tuo näin elämään kauniin yhteisen jatkumon suloisten onnenhetkien!

Runo

Rakkaus, vapaus ja uskollisuus


Ei vapautta vangita voi - aina se tuulessa elämän lehdillä soi - aina jossakin sydän riemussa karkeloi.
Ei kultakahlein - ei koruvöin - ei tuskin - ei töin - ei ihmisen voimin - ei omin toimin. Ei.
Ei vangitusta vapaudesta mitään saa, sillä vangittuna, ei sitä - vapautta- ole silloin olemassakaan.

Sydämien signaalein - noiden kahden välisin - läpäisin muurin - vaarat tunnelin.
Niin uskothan, on minulla syytä sinua rakastaa; minä rakastan ja tahdon rakastaa sinua, niin kauan kuin se Rakkaudessa minulle sallitaan ja sydämessäni toivon niin tämän asian pysyvän iäti ja ainiaan.

Runo

Matka

Kauniita sanoja ei liikaa oo
Aina niitä sydän janoo
Siis vietäthän hetkisen hiljaisen
Vain yhden sydämen kokoisen
Läsnäollen kuunnellen ajatuksien hellien
Minä hiljaa rukoilen, olen olemassa, ajatellen, tuntien
Kuka on, joka rakkaudellaan koskettaa, sydämen riemusta itkemään saa?
Kuka on, joka ei unohdu milloinkaan, vaikka edessä on pitkät pitkospuut rappuut unien kuut?

Ruusu, runo ja kakku

Vuodenajat


Lumi minua hellästi halaa.
Aurinko suutelee säteillään salaa.
Pakkanen nipistää pikkasen poskea.
Ah, tätä hellää talviluontoa.

Kevät saapuu solisten korviani säteillään hyväillen.
Taakse jättää se talven hiljaisuuden.
Niin kevät satumaisen elinvoimainen.
Se sykähdyttää, olen onnellinen.

Kesä kukoistuksessaan minut lumoaa.
Hurmaa kokonaan olemuksellaan.
Se juhlii kukkasillaan.
Ei unohda lapsukaisiaan muokattuja mullasta elävän maan.

Syys pilvilautoillaan sateissaan kun kuljettaa,
niin se silti muistuttaa, ettei lopullisesti kuitenkaan
katoa korretkaan kuollessaan, vaan ajan mentyä
taas nuo nousevat uudestaan.

Kulkiessain syyssateissain kohti talviyötä tummaa
tunnen riemua oudon kummaa
näin rientäessä päivien
jälleen sydänyöhön pakkasten.

Runot

Piirtely

Piirtely parasta huvia on.
Todeksi tulee mielikuva eloton.
Saa muodon muodoton.
Kuva kaltaisensa ajatuksen.
Luomistyön sivalluksen.
Monen kynän hipaisun.
Sielun syvän sipaisun.
Vihdoin valmis työ on ilonaihe.
Ohi on mukaansa tempaava luomisvaihe.
Aina, kun on aikaa sopivasti,
piirtely siihen sopii loistavasti.
Kunhan löytyy luomisen tatsi.


Odotan

Odotan, kukkien puhkeavan kauneimpaan kukkaan.
Odotan, pilvien liitelevän korkeammalle vuoria.
Odotan, mutta...eniten odotan sinua.


Kutsu

Kutsu minut kutsu
Ja minä tulen
Tulen rientäen, tulen juosten
Tulen sinua halaten
Tulen ja tuon mukanani rakkauden


Rakkauteen

Kukita seppeleesi
Onhan kesä jo pitkälle ehtinyt
Kukat ovat puhjenneet
Terälehdet auenneet
Ummut ja kummut kohdanneet
Me olemme valmiita rakkauteen


Katso

Mitä sydän sanoo
Mitä sisin anoo
Mitä etsii, mitä kaipaa
Mitä olet ihminen
Nuo tekosi näistä kumpuilevat kertovat sen.

Maalauksesta mallistettu peitevärityö ja kakku

Leiketyö ja kakku

Runo

Sinun kanssasi


Rakkauslaulujen keskellä.
Hedelmäpuutarhan ympäröimänä.
Ikivihannan puun alla.
Sinun kanssasi aina.
Kukitettuina rakkaudella,
unelmilla ja täyttyneellä kaipauksella.
Eikä saduilla ole loppua.

Runo

Rakkauden kultavyö

Ei ole sattumaa,
ettei ole montaa niin pahaa vankilaa
kuin väärinkäytetty vapaus.

Ei ole vahinko rakastaa,
ei se riko eikä se voi vahingoittaa.

Ei ole montaa niin ihanaa asiaa
kuin rakastaa, toisen vapautta kunnioittaa.

Eikä ole sekään sattumaa,
rakkauden ilmapiiriä luoda,
jotakin hyvää esiin tuoda.

Pilkahtaa valonkide, toivonsäde,
ehkäpä tulimerestä pudonnut kekäle.

Rattaiden, vaunujen,
hevosen kavioiden kipinät lyö,
on kuin taivaanrannalla olisi kultavyö.

Niin, vailla mitään pahaa,
vain kaikkea hyvää, niin on rakkaudentyö.

Runo

Sanamuistoja


Ei minulla oikeasti mitään kirjoitettavaa ole,
ei minulla oikeasti sanottavaa ole,
sen kun huvikseni rustailen,
muutan sanan perään toisen,
eivätkä  ne ole tärkeitä,
ei niillä sen suurempaa merkitystä.

Mutta joskus ne saattavat, toivon,
ilahduttaa ja muistuttaa,
ottaa kiinni ja ravisuttaa,
koskettaa ja taas kadota, mennä menojaan.

Niin sanojen virtaa ja virkaa vaan,
luotuja laulamaan,
luotuja sommitelmaan,
luotuja muotoilemaan muotokuvaa,
maailmaa joiltakin puolin katsomaan,
niin kuin vain niiden kirjoittaja tai lukija haluaa.

Muistoja elämänvirran rikkaan niitä,
sanamuistoja riemuksi muistelon,
iloksi, onneksi elon poljennon.

Runo

Sinä päivänä


Sinä päivänä perhonen lensi ylitseni,
kotkanpoikanen syntyi sisälläni
ja näin läpi aamuisen hämäräni.

Sinä päivänä sinä muutit elämäni.
- Sinä päivänä eikä toisia enää tule,
sanoin sisälläni, sinä päivänä minä
todella tunsin eläväni, eläväni läpi elämäni.

Kaikkine satubaletteineen, timanttikristalleineen,
haalenneine muistoineen, satupuistoineen,
kaikkine kuvioineen pitsikirjailuineen,
ohimenneine niin kauniine haavekuvineen,
satu-unineen, marionettinukkeineen, marakasseineen,
satusoittoineen jo kauan sitten vaienneiden satusoittimineen.

Vaan ei kadonnut hetkikään, ei elämästään,
ei hänen, ei minunkaan.
Havahdun, taas elää saan.
Saan elää elämäni arvokkaan.
Yhä jäävät jäljet, askelmat, ympäri maan, muistoiksi maailmaan.

Runo

 Rakkaus

Rakkaus meissä yksin yhdessä Selittämätön kirkkaus välillämme,käsittämätön ymmärrys sydämessämme,yhteiset sanat, laulut ja sävelmät sanomattomatkin.Rakkauden lahjassa on kaikki, enemmän kuin voi koskaan käsittää. Rakkaus kattaa kaiken, kestää ikuisuuden, kautta hyvyyden, uskollisuuden. Kun aidon rakkauden, lahjakseen saa,ei pidä sitä vääryydellä karkoittaa.

Runot

Elämän seikkailulle

Elämän värien sekamelske 
Äänten helinä ja helske
Tuoksujen kavalkaadi 
Aromien mausteinen paraati
Tunteiden ja ajatelmien fanfaari
Koko luonnon kaunis serenaadi
Elämähän on seikkailujen aarresaari 

Minä ihmettelen taas

Kuunnellen kuljen
Silmäni hetkeksi suljen.
Voiko joku niin rakastaa,
että elämään kaiken saa?
Kuinka paljon voi rakastaa,
niinkö kukkuramitalla, ettei voida mitata?
Kuka kaiken kaunistaa...
Kaiken kerta kerralta kukoistamaan
ja auringonvalollaan varpaita kutittaa.
Tuuletko ne vain kukkia keinuttaa,
Tuuletko ne vain aaltoja liikuttaa,
niinkö meri vain virtaa,
elämää eteenpäin ajaa.
Kuuko se siksi taivaalla taivaltaa,
että nousu- ja laskuvesi tulevat ajallaan.
Kuinka ihmeinen onkaan maa
Täynnä salattuja salaisuuksiaan.

Mansikkakääretorttu

Runo

Koirakamulle parhaimmalle

Häntä kippurassa hymyilee

nallukkamainen karvatassu
Hauveliini veitikkaliini

oma hassu söpöhöpönassu

Karvakaveri söpöliini

aina iloisena veitikkaisena

lenkille aina valmiina

jo etsimässä tamineita

Kaikki huomioiden

tarkkaan vartioiden

perheestänsä huolen pitäen

kaikista hassutteluhetkistä ilahtuen

Ei yksinäistä oo

koirakaveria omistaa

kun lemmikkiään hellii hoitaa

rakastaa ja sille hyvää ruokaa tarjoaa

Niin onnellisena karvatassu

lepopaikallaan kellii omistajaansa ilahduttaa

karvatassuaan tarjoamalla nöyrästi ja pyytettömästi

murheet surut voi koirakamu pois purauttaa.

Kortti

Runo

Sydämen runo



Kuinka minua rakastitkaan
opetit minut nöyrästi kärsimään
vuoroani odottamaan vuorollaan
itkutta olemaan kuin en olisikaan
tunteitaan näyttämättä myös asemaani väärinkäyttämättä

Sinä sisuunnutit minut ymmärtämään;
olemaan asemassa alistetussa
toisen sijassa toissijaisessa
avaamatta suutaan
tuntematta arvokkuuttaan

Sinä tulit osoittamaan maailmaa
raakaa ja rankkaa todellisuutta
todistamaan minut toit
minulle lapsuuden parhaan siitä huolimatta loit
sydämeni taivutit aloilleen pistit pienoisen sijoilleen

Sinä astutit jalkani maahan kaikille jalansijoillesi
alusta asti kaiken oppimaan ikäänkuin kantaen koko raskaan matkan päällä maan
sinä silmäni aukaisit katsomaan, korvani kuulostelemaan, kaiken oikein kohtaamaan.
opetit myös arvokkaan läksyn; miten on pakko jaksaa, vaikkei jaksaisikaan.
Kuinka sinua rakastankaan.

Akryylivärityö

Kuvitus ja runo

Sinisen satuhepan maa


Tämän satuhepan sinulle annan
omastani sinulle sen,
heppaseni, erikoisen
ja kallisarvoisen.

Sen kaviot kultaa on,
ne hohtaa hohteessa aamuauringon,
sen häntä kauneimmat äänet viuluille antaa,
sillä se silkkisintä jouhta hännässään ja harjassaan kantaa.

Joskus tuo nyt sinun ikioma sininen heppasi
siivetkin aamuauringon säteiltä lahjaksi saa
niitä iloissaan se kantaa ja lentoa raketinlaista rakastaa.

Oi, miten toivoisinkaan satuhevoseni satuniityille, sen kukkakedoille,
pääseväni kesäaikaan kaukaa kurkkimaan tuota satuhevosten maan
jännittävää, kaukana siintävää, täynnä satuheppoja kiitävää, taivaanrantaa.

Kakut

Runo

Ihmeitä

Hiljaisuus armoton, pettävän kestävä ja huojumaton kuin avaruus.

Kaipuu jonnekin minne lie kaipuu, kaipuu toivossa toteuvassa ihmettä odottamassa.

Salaisuus selvittämätön ja niin kiehtova, sielua eteen päin riehtova, intoa insproiva, niin motivoiva!

Sydämensyvyys tuo kuulas raikas suurenmoinen ja kaiken kattava hyvyys, jolla ei määrää, ei mittaa, ei mitta-astetta, johon sovittaa, niin mikä sen mahdottomuuden mahdollisuutta kauniinpaa!

X-ulottuvuus, jossa kaikki käy yks yhteen, kylväjä löytää lyhteen, viisaat lyövät päänsä yhteen, tulee kestävä ristisidos, kaikki käy järkeen, eikä mitään mistään ulottuvuudesta uuvu eikä puutu.

Sinä olemassa, minä sinun olemassaolevassa ulottuvuudessasi.
Sinä kaikkine tuulinesi ja tulinesi, vuorovesinesi, leimahtelevine ajatuksinesi,
kukantuoksuisine tulvahduksinesi, iki-iloisine aurinkokruunun paisteinesi,
kaikkine leikkisine ihmeinesi, joita suot minulle ja rakkailleni!

Runo

Rohkeutta rakastaa

- Minä rakastan sinua niin,
sinä sanoit pitkään katsoen silmiin.
Samalla murtautuen sisimpäni aarteisiin,
niihin hengen hedelmiin, jotka minussa jo syntymässä sytytettiin.

Sinä sait kärventyä rakkauteni lieskoihin.
Minä sain kärventyä rakkautesi lieskoihin.
Ja rakastit minua yhä vain kuumemmin.

Kun vuorovesi laskee, juoksen koko hiekkatien,
Pysähtymättä hetkeksikään, juoksen turvaan,
tuohon kaukaisen saaren salattuun linnaan.

Josko silloin et perääni ehtisi tulla salamana salattuun linnaani
kanssani tohtisi, siinä rakkaudentuskainen toiveeni.
Jätä rakkaudesta suunniltaan oleva sydämeni kammioihin linnani.

Ehkäpä hukkuisi rakkautesi, kun vuorovedet jälleen nousevat
ja olen turvassa tulenlieskoiltasi linnassani.
-Missäkö tuskasi? kysyisit kai, vastausta vaille se jäisi vai?

Ethän ymmärrä kuinka heiveröinen on kipinä hukkuva salatussa astiassa.
Pelkäisinkö enemmän, että se joskus sammuisi kokonaan, nyt kun se niin villisti roihuaa,
Vai oliko niin, että se kuitenkin joskus sammuisi kokonaan eikä kestäisi melskeitä maan?

Vai oliko sittenkin niin, että etsin sille todistusta, oikeutusta vastaukseksi,
uskaltaakseni palaa kokonaan ja lopullisesti kanssasi, niin että olisit kohtaloni.
Vai onko se vielä ajassa kauempana, yhä salatumpana?

Vieläkö ajelehdin vuorovesissä ajaen eteen päin niiden tahtia
rauhoitellen polttavia jalkapohjia astumalla vuorovesien kaikottua
pehmenneeseen kosteaan hiekkaan paetakseni tuttuun linnaani?

Öljyvärityö

Runot

Oma rakas isä


Rakkaimmista rakkain= I
Nallekarhumaisista nallekarhumaisin=S
Turvallisista turvallisin=Ä

Oma rakas äiti

Rakastavista rakastavin=Ä
Parhaimmista parhain=I
Kauneimmista kaunein=T
Helmistä helmin=I

Runo

Rakkauden kotisatamaan


Rakkaus runon kirjoittaja.
Rakkaus runon energia.
Rakkaus runon sarastusta.

Rakkaus kohtaan menneitä polvia.
Kunnioitus kohtaan työtä tehtyä.
Pyyteettömyys käyden kaikessa myötä.

Vaalia, varjella, suojella, suojata,
sitä kallisarvoista aidon rakkauden perintöä,
esi-isiemme vaivannäköä!

Rakkaus meidät kasvattaa.
Lujasti ja lempeästi ohjaa.
Vaan missä on se onnen maa?

Se on se, kun rakkaus siellä johdattaa
jokaista meistä, jokaista meistä, matkaajaa.
Sydän siellä, missä rakkaus ja rakkaat asustaa.

- Hei, kutsu kaveria myös sen maan tietä kulkemaan,
et joudu katumaan, kun kultatietä onnenmaahan rakkaus vihdoin johdattaa.
Yhä useampaa näin rakkaus kuljettaa kohti ikuista kotisatamaa!

Runo

Maapallon elo ihmeellinen


On elämä ihanaa,
Suorastaan pursuilevan vihantaa!
On kukkasia, köynnöksiä kaikkialla
Pelkästään niitä katsomalla sydän ilosta sykähtää,
Liikuttuu ja valokuvia kauneudesta kesän sydämen jää!

Tuosta pienestä ilon kipunasta, tuoksusta puutarhan tuoreen hurmaavasta.
Ensin kukkivat kukat tuottavat aromit ihanat.
Sitten maistuvat hedelmät, vadelmat, mansikat, kaikkinaiset ihanuudet
Suodut maan kalliit salaisuudet.
Sitten onkin unen aika taas kun ilta puoleen kääntyy suhteessa aurinko pallonpuoli pohjoisen maan
Ja on aika talteen kerätä kalliit arvoaineet suojaan runkojen, juurien, siementen ajaksi tulevan talviyön synkkyyden ja kylmyyden.

Ah, jo tulevan kevätaamunkoittoa sisimmässäin ihastelen, kun kävelen polkua metsän kultaisten lehtien, kuinka onkaan tää maapallomme elo planeetallamme ihmeellinen.

Runo

Your place in my heart

This is a poem
the simply poem
Of angel eyes of yours
I don't play games
I don't collect cores
It's just important that
you're mine and I'm yours
That's enough for any cause.
You are deep in my heart
living in light not in the dark
Your place is the best-one
because there is no other place 
in that special core place of my heart
than that exclusifly made to you by me
my best 'n dearest darling blue!

Runo

Ajatusleikkiä


Ajatusleikkiä
Eikä yhtään feikkiä
Ei mitään epäaitoa
Ei mitään mistä puuttuis taitoa
Se oot sinä  Se oot sinä
Joo-oo-o Joo-oo-o
Se ooot sinä itse teossa
Tunnen sun metkus joka menossa
Ajatusleikkiä ja taas ihan feikkiä
Onko kameliontimpaa kuin mitä sulta saa, jos sprakaa
Sen kaikil jakaa ja ne abloodeeraa ja sehän on hahaa hakaa
Ja taas feidaa ja heittää skeidaa ja sit viel huipuille fleidaa pujotellen
Se villasella painetaan ei muistella ollenkaan
Kuinka onkaan nurinkurinen tää nuorten vastakohtien maa?

Runo

Rakkauden kruunajaiset


Sinä kruununkantajani, hurmioni jakamaton kohde.
Sinä elävä unelmani, kaikki talletettuna sydämeeni vastaisen varalle.
Sinä seurattuni joka askeleella lakkamattomalla sydämeni poltteella.
Sinä kaivattuni kaipaamani kaihoamani lemmittyni alhoissani.
Ja sinua minä koko ajan pakenen läpinäkyvään ihastukseeni piiloutuen kuin unelmieni solien niittykukkiin tai pilvilinnojeni sumuisiin vuorenhuipuihin kätkeytyen.

Sinä kuljet ohitseni kertakertaalleen hurmaten täysin olemuksellasi olemukseni.

Oi, muistoja noita, rakkauden salamoita ja kipunoita, 
satuja tosiaitoja valloissaan koettelemassa todellisuuden laitoja.
Sydän yli ihmisen järjen; rakkaus yli ajan, paikan ja maallisenmajan, 
kulkee lävitse rajattomana yli pääsemättömänä pidetyn rajan.
Ei lie toista; niin ylistysluontoista kuin rakkaus, sehän onkin Hän, rakkaus, itse olemuksessaan, ikuisessa majesteettiudessaan.

Runot

Kiittäen

Tanssien keinahdellen nytkähdellen mukaan rytmien
Noiden unelmien myrskyaaltojen kuin metsiä, sademetsiä, samoillen,
Elämäni hedelmäpuita tavoitellen, elämän ihmeitä kummastellen,
Korkeimpaa sydämestäni joka askeleesta, nipistyksestä sydämeni, kiittäen!


Rakastin

Niin minä sinua aina rakastin,
Vain rakastin, vailla huolta, yksinkertaisin kysymyksin;
Rakastaisitko sinäkin?

Niin minä koko elämäni sinuun keskitin,
Vain eläen kautta unelmien, liekö se tuo suuri virhe unelmoivien nuorien?

Niin minä vihdoin käsitin, koko elämäni kollapsin, kun haavekuvaa vain rakastin, siihen kaiken voimani uhrasin, miksi niin, ihmettelin?

Niin minä ymmärsin, ensi kerralla ottaisin rakkauden varmoin askelin, koettelisin ennen kuin vain ja ainoastaan rakastaisin, sydämeni lahjat rakkaudessa avaisin, siis siihen saakka sydämein tallettaisin ja salaisin.


Muodonmuutos


Minä rakastin sinua niin, että murtauduin sinun uniin.
Ei kestä sun vastarinta, niin kova on tämän rakkauden hinta.
Eikä hetkeäkään, että ilman sun sydämensykäystä  jään.

Ei kenellekään ole sitä kieltä rakkauden mieltä mikä sekoittaa koko pään,
sulattaa sydämen jään ja jää iäksi palamaan, liekkinä tulevaisuutta valaisemaan,
sitä meidän kautta, sitä salattua lumottua rakkautta.

Minä katselen sinua noiden kauniiden maalausten naisten surumielisin silmin, minä seuraan minne ikinä kuljet, sadepisarana sujahdan sun kaulukseen kuljen salaa imeytyen sun ihon alle. Olen osa sinua, enemmän olen sinua, enkä enää tunne, mitä oli olla ilman sinua, olinko ollenkaan, vaiko joku yksinäinen unikuva vaan, vailla rakkauden muodonmuutosta ennen perhoseksi todellistumista, siinä sormellasi hentona ja herkkänä istumista.

Muistathan miten herkkää tekoa olen  ja kuitenkin kuinka mahdottomia pikkusiivilläni tavoittelen avulla sinun rakkautesi lennon uskollisen kuin itsestäni urhoollinen olevinain. Kuulethan perhostasi, ethän sitä hylkää etkä kokoelmiisi jätä, yhden nuppineulan piston alle ala kerätä?

Runo

Suloisen maailman kultasateen alla

Elämän tähtisadetta…

Lumikuningattaren leijailevia haihtuvia…

Aurinkokuninkaan polttavia tulisuudelmia…

Kuka vielä mitä kaipaisi tässä äärettömyyksien peilisalissa,

tässä kaikkien mahdollisten mahdottomuuksien maailmassa?