lauantai 25. marraskuuta 2017

Runo

Revontulet

Revontulet räiskyy
Pakkanen paukkuu
Lumi narskuu
On talviyö
Tähtien loiste voimistuu yössä
Taivaankansi on nyt työssä.

maanantai 20. marraskuuta 2017

Runot

Sinä + minä = me

Minä heräsin, virvoituin, ilahduin
Sinun yhdestä kauniista katseestasi
Sinun yhdestä herkästä hymystäsi
Sinun yhdestä hellästä halauksestasi
Sinun yhdestä lämpimästä lauselmastasi
Sinä vieressäni, tasollani, kanssani
Sinä  varmana, vahvana, rakastavana
Sinä  herätit, sydämen sykähdytit,
muut aatokset pysähdytit
Sinä kallein, ihana ja rakas
Sinä, josta on tullut minulle
paljon enemmän kuin pelkkä sana,
ystävä, summa summarum; sinä olet se, mikä minulle merkitsee,
mistä sydän riemuitsee ja mitä se salaa iäti palvelee, jos niin käydä sallinee.
Jokaiselle on joku, minulla sinä, sinulla minä,
mikä tekee yhtä kuin me, ja jos niin sallitaan, niin se on me aina ja loputtomattomaan.


Vapaudelle

Vapaus rakastaa!
Vapaus suloisesti sanoittaa, niin kauniisti kuin ikinä haluaa!
Vapaus uskoa enemmän kuin on mahdollistakaan.
Vapaus olla  (ja kuin olematta) piilopaikassaan.
Vapaus joka askelmalla, vapaus rakkauden vastavuoroisena palvelijana,
ikirikkaana, ikirakkaana, ikivallattomana riemuitsemassa ilman tuskia, taakkoja tai vaateita.
Se, joka rakastaa myös vapauttaa, tekee tyhjäksi taakkojen kuormat, mutta vetää suoriksi myös mutkien turhat nuorat, niin ei ole vaikeaa olla vapaa, kun tietää, mikä on hyvää ja mikä pahaa,
eli mikä sydämen ilahduttaa riemusta pelmahduttaa, ja taas mikä sen sijaan sitä taakoittaa, jättäen jälkeensä mustaa vanaa.
Sydämen vastuuntunto ja rajat tekevät vapaan, kun ei ole epäilystäkään, ei huolen häivääkään, eikä epäilyksille suo vapaa enää päivääkään. <3 




perjantai 17. marraskuuta 2017

Öljyväritaulu ja runo


  


100-vuotiaalle


Sisimpäni syövereistä, kaukaa auratuista jo ennalta kuljetuista teistä,
sieltäkö niin kumpuu tämä rakkaus, tämä maa,
kuka, kuka uskaltaa menneisyyttä halventaa,
ei sanaa, ei hiljaisuutta, eikä kaikkea sitä kumpuavaa uutta,
mahtavaa rakkautta, sukupolvien tosiomaisuutta,
ei, siinä se on, tallennettuna sydämeen, kirjoitettuna kuin kiveen.
Niinkö rakkaus saa liikkumaan tomumajan ja jokaisen lohkareen,
sallii liikkeen laukaisemaan muutokseen, ehkä tavoittaakseen tähtiä satujen?
Ja kuinka lähellä tähtitie on, tie jonne hapuilee ja kipuilee ihminen,
saavuttaen monesti sen tavalla syvästi nöyremmällä kuin on laita nuoruuden vimmassaan sitä etsivällä.

sunnuntai 12. marraskuuta 2017

Kakku ja runo



Isille

Rakkaudesta isänmaan sinun kaltaisesi isin ammentaa saan.
Katso rakkauttaan, sitä on isien ja lasten sydämet tehty versomaan.
Siis ota pieni sydämen ituseni, palanen elämästäni; hyvin turvaa, suojaa ja talleta.
Olet isi tekoa rakkainta, muista se aina, huolimatta kaikesta.

perjantai 10. marraskuuta 2017

Runo

Syntymäpäivänä


Synttärit muistuttaa,
kuinka arvokasta on syntyä, elää.
Synttärit rakkaat sankarin sydämen tykö kerää.
Lämpimät muistot ystävyyden antaa päivälle sen unohtumattoman syvyyden,
tuo muistoon ystävien suurenmoisen hyvyyden!
Rakkaus kruunaa päivää, jona vanhempien aurinkoiset muistot palaa aikaan entiseen,
haaveeseen, vauvaan suloiseen, joka näin silmäin alla vanhempien, kummien ja ystävien,
vuosien mittaan täydellistyen tuo näin elämään kauniin yhteisen jatkumon suloisten onnenhetkien!



torstai 9. marraskuuta 2017

Runo

Rakkaus, vapaus ja uskollisuus


Ei vapautta vangita voi - aina se tuulessa elämän lehdillä soi - aina jossakin sydän riemussa karkeloi.
Ei kultakahlein - ei koruvöin - ei tuskin - ei töin - ei ihmisen voimin - ei omin toimin. Ei.
Ei vangitusta vapaudesta mitään saa, sillä vangittuna, ei sitä - vapautta- ole silloin olemassakaan.

Sydämien signaalein - noiden kahden välisin - läpäisin muurin - vaarat tunnelin.
Niin uskothan, on minulla syytä sinua rakastaa; minä rakastan ja tahdon rakastaa sinua, niin kauan kuin se Rakkaudessa minulle sallitaan ja sydämessäni toivon niin tämän asian pysyvän iäti ja ainiaan.

sunnuntai 5. marraskuuta 2017

Runo


Matka

Kauniita sanoja ei liikaa oo
Aina niitä sydän janoo
Siis vietäthän hetkisen hiljaisen
Vain yhden sydämen kokoisen
Läsnäollen kuunnellen ajatuksien hellien
Minä hiljaa rukoilen, olen olemassa, ajatellen, tuntien
Kuka on, joka rakkaudellaan koskettaa, sydämen riemusta itkemään saa?
Kuka on, joka ei unohdu milloinkaan, vaikka edessä on pitkät pitkospuut rappuut unien kuut?