Kakku ja runoja

Uudelle vuodelle

Vuoden aikaa vaihtuvaa

juhlistaa nyt koko maa.

Takana monta hetkeä haihtuvaa,

toiveita ja iloakin elämän alati vaihtuvaa.

Kiitää aika ja mentävä on näin,

uusia ja toiveikkaita seikkailuja päin.

Rauhaa rakkauden tulevaisuuden,

iloa ajan uuden ja elon ajattomuuden.

Jo salaisuuden tulevan luoden aika kiitää,

kohti uutta vuotta ajatus kuin lintunen liitää.

Tuleva eessämme siintää tähtösen lailla,

vaik on kesän kukkaset viel lumipeitossaan unten mailla.

Hyvälle vuodelle

Toivo hyvän vuoden,

toiveiden toteutumisen,

innostavan ja levollisen ajan,

rakentumisen rakkauden, rauhan ja viisauden majan.

Kaipuu jatkolle ilon ja tulevan kesän,

nähdä taas yhä uudelleen lintusten pesän.

Kaipuu tulla onnessa todeksi uudelleen kätkeytyy tulevaisuuteen.

Tulevan kajoa

Ahdistus pois, tuska pois!

Miten kaiken pahan vois repiä pois? 

Riekaleita, repaleita,

särkyneitä, murskaantuneita,

kauan unelmoituja äkkiä katkenneita teitä.

Missä kulkee se tie,

mi onnellisen matkan suo,

tulevaisen ilon ja turvan luo?

Viekö kenen tulevaisuus,

joka aikanaan matkasta jää,

sinne minne sydän halaa,

minne rakkaus palaa?

Ei tulevaista hetkeä,

mi ei jälkeen jää menneestä.

On menneisyyden hämy ja tulevaisuuden kajo,

katseen kohde, kirkas hohde, majakan valo,

kuljettaa kohti uutta, seikkailua, tulevaisuutta,

kutsuu selvittämään elämän salaisuutta.

Vuodenvaihde

Kuvastuu vuodenvaihteessa jo mennyt ja kohta tuleva,

sukeutuu vanhasta ja uudesta jälleen elon paranneltu sävellys ja kirjailtu kudelma.

On aika niin unohtaa kuin muistaa; tarpeeton ohittaa, suistaa,

päältään puistaa; arvokas, kallis ja kaunis säästää, turha pois päästää.

Rakkautta ja iloa jakaa, mi jatkuu jo menneisyydestä vuosien takaa.

Oppia menneestä ottaa ja elämää parantaa; yhä enemmän rakastaa!

Ote rakkaudesta

Niin kauan ja vieläkin kauemmin

kuin tähdet tuikkivat, minä sinua rakastan.

Tähtien taa ken kurkottaa,

aavistaa, mitä on rakastaa.

Ken käsittää, mitä yli ymmärryksen tarkoittaa,

rakkauden olemusta tavoittaa.

Yli mahdottoman ampaisten kulkee tie tähtien,

reitti kaiken ylittävän rakkauden.

Niin kauan ja vieläkin kauemmin

kuin meret virtaavat, minä sinua rakastan.

Rakkauden kannel

Suloisesti rakkauden kannel soi.

Vain sydän tunteen niin voimalla elää voi.

Ken tämän täydellisyyden välille kahden loi?

On kuin iäinen aamunkoi, kuin salaisuus,

joka loisteliaimman onnen sytyttää

elämään palavaksi muistoksi jää.

Kesävirvoitukselle

Hennot sinikellot suvituulessa niityllä soi,

perhonen ruusun terälehdellä unelmoi.

Merenaaltojen kosketus kannattaa,

katoaa alta kuiva maa ja vesi virvoittaa.

Kesä kutsuu luokseen auringon alle,

suo lämmön ja virvoituksen kaipaavalle.

Tuulinen sää

Tuulenpuuska,

myrskynpoika,

melodiaa syksyn soittaa.

Hellästi oksat karsii,

varoen lehdet riipii.

Kuollut maahan varisee,

vanha ja turha pois karisee.

Niin kuin puun myös ihmisen,

kohtaa joskus tuuli puuskainen

sisintä, kun ravistaa,

vapisemaan aivan saa.

Kyyneleet kuin sade myrskyinen,

kera tunteiden tyrskyjen,

käyvät läpi kuohuen,

kunnes jälkeen koettelemusten,

surun tunteiden on aika väistyä

tieltä kirkastuvan ilon tyvenen.

Piirros ja runo

 

Lumiruno

Maa on lumen peittämä,

sillä pehmoinen lumihuntu,

pilven heittämä,

pehmeä, puhdas ja ihana,

sille tahtoo enkelsiivet piirtää

ja turhat taakat pois siirtää.

Kakut, metalligrafiikkatyö, piirros ja runo

 

Sydämen ilosta

 

Rauha sydämessä vallitsee,

kun rakkaus sitä hallitsee.

 

Sydän lepää täynnä hyvää,

tuntee hellyyttä syvää,

jakaa iloa, harmoniaa,

veljeyttä, sisaruutta,

yhteisyyttä, ymmärrystä,

suoruutta, uskollisuutta

ja säteilee rakkautta.

 

On täynnä voimaa ja iloisuutta

katsoen kohti tulevaisuutta!

 

 

Kakkuja ja runo

Revontulille

 

Revontulet helkkyy,

maan tuulessa välkkyy.

Pakkanen napsaa,

taivaankansi kapsaa.

Hohde ja loimu

kiitää lailla poimun.

Kaunis on näky,

taivaan täky.

Kohdetta moista

ei ole toista.

Koira, kakku, kuvitus ja runo

Ystävän apu

 

Ystävää ääneti kuuntelee,

huulille unessa suutelee,

muistaa puolestasi ymmärtäen,

oikeaan vakaasti ohjaten,

erheet unohduksen estäen,

puutteet toisen kestäen,

tuo rakkaan ystävän apu kallisarvoinen.

Kuvitukset, kakut ja runo

 

Resepti

 

Annostellaanpas aavistus ajattomuutta ja avoimuutta.

Hienostunut hyppysellinen hellyyttä ja hyvyyttä.

Raikas ripaus riemukkuutta ja rehellisyyttä.

Kunnon kourallinen kaveruutta ja kunnollisuutta.

Vahva vakallinen vastuuntuntoa ja vastavuoroisuutta.

Sievä sylillinen suosiollisuutta ja suloisuutta.

Siinä enemmän kuin repullinen rikkautta,

kunhan on vielä runsain mitoin rakkautta!

Kakkukuvia, ruusu ja runo

Unikuva

 

Unen pehmeään unohdukseen

poutapilven kantamaan jättäytyä saan,

ihmeellisen ihania unikuvia rakkaista katselemaan.

 

Uni helpotuksen väsymykseen tuo,

palauttaa voiman ja uuden pirteyden luo.

 

Mikä ihanampaa on

kuin kaunis uni ennenkokematon,

tarina elämästä uusi vielä kertomaton.

 

Unelle runon näin sydän kirjoittaa,

unesta niin voimauttavaa iloa saa!

Kakkuja, kukkia ja runoja

Tunteenpyörre

 

On kuin aavistus menneestä, kaipuusta, lemmestä,

kun kahden tie yhdeksi vie,

kulkee sydämensyke yhteistä matkaa,

rakkauden vaellusta, missä virtausta, paloa,

onnellista, uskollista ja pysyvää, syvästi jaloa.

Tuo tunteenpyörre, myrskynvyöry,

kuin kesyttämätön tuulenkehrä,

Tunteen palo niin viehättävän kumma,

rakkaudenkipinässä ihmeen ja onnen summa.

 

Syksylle

 

Syys saapuu hiljalleen,

maa antaa sadon viljalleen.

Linnunlaulu kesäinen väistyy

tieltä sateiden syksyisten.

Valonsäteet illoista katoaa,

hämärän verhoon luonto vajoaa.

Lehtipuut väreissä heleissä

hetken hehkuu talven odotuksen kajoa.

Lapset käyvät rauhassa koulua

ja iltaisin katsellaan takkatulen loimua.

Hiljentyy ihminen kanssa syyspäivien

keskittyen arkeen turvaisaan kanssa rakkaiden.

 

Pihlajapuulle

 

Kaunis, paksu pihlajapuu, pihassa kaareutuu,

sen oksat punaisten marjojen painosta notkistuu.

Oksistossa pörröinen orava lymyilee,

syysaurinko sille vielä hellästi hymyilee.

Kun puun vehreyttä hiljaa katselee,

niin kesän kauneuden hetkeksi vangitsee,

kirjailee muistokuvan sanoihin, runoihin, tauluihin,

välkehtii, väreilee, sädehtii, kimaltelee;

kristallitarha sydämen,

ihmeellinen lähde unelmien, sanojen ja tarkoitusten.

 

Kotiherkkuja, piirros ja runo

 

Rakkauden silta

 

Raikas katse sydän nuoruuden,

ennen tulikastetta elämän sen,

mi tuo syvemmän ymmärryksen

ja viisauden myötä nöyryyden.

 

Kauneus on kastetta lumoa uuden

kuin myös ikiymmärrystä elämän

katoavaisuuden ja katoamattomuuden.

Rakkaus on salasana kauneuden salaisuuden,

se kauneus, mitä lapsi saa, on myös vanhempien rakastamaa.

 

Rakkaus on lahjaksi saatu vanhemmilta, jo esi-isiltä.

Kautta historian läsnä ihmisessä elon aamu ja ilta,

kulkee kulussa elämänhistorian tuo rakkauden silta.