Tunteenpyörre
On kuin aavistus menneestä, kaipuusta, lemmestä,
kun kahden tie yhdeksi vie,
kulkee sydämensyke yhteistä matkaa,
rakkauden vaellusta, missä virtausta, paloa,
onnellista, uskollista ja pysyvää, syvästi jaloa.
Tuo tunteenpyörre, myrskynvyöry,
kuin kesyttämätön tuulenkehrä,
Tunteen palo niin viehättävän kumma,
rakkaudenkipinässä ihmeen ja onnen summa.
Syksylle
Syys saapuu hiljalleen,
maa antaa sadon viljalleen.
Linnunlaulu kesäinen väistyy
tieltä sateiden syksyisten.
Valonsäteet illoista katoaa,
hämärän verhoon luonto vajoaa.
Lehtipuut väreissä heleissä
hetken hehkuu talven odotuksen kajoa.
Lapset käyvät rauhassa koulua
ja iltaisin katsellaan takkatulen loimua.
Hiljentyy ihminen kanssa syyspäivien
keskittyen arkeen turvaisaan kanssa rakkaiden.
Pihlajapuulle
Kaunis, paksu pihlajapuu, pihassa kaareutuu,
sen oksat punaisten marjojen painosta notkistuu.
Oksistossa pörröinen orava lymyilee,
syysaurinko sille vielä hellästi hymyilee.
Kun puun vehreyttä hiljaa katselee,
niin kesän kauneuden hetkeksi vangitsee,
kirjailee muistokuvan sanoihin, runoihin, tauluihin,
välkehtii, väreilee, sädehtii, kimaltelee;
kristallitarha sydämen,
ihmeellinen lähde unelmien, sanojen ja tarkoitusten.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti