lauantai 29. heinäkuuta 2017

Runo

Rakkauden kultavyö

Ei ole sattumaa,
ettei ole montaa niin pahaa vankilaa
kuin väärinkäytetty vapaus.

Ei ole vahinko rakastaa,
ei se riko eikä se voi vahingoittaa.

Ei ole montaa niin ihanaa asiaa
kuin rakastaa, toisen vapautta kunnioittaa.

Eikä ole sekään sattumaa,
rakkauden ilmapiiriä luoda,
jotakin hyvää esiin tuoda.

Pilkahtaa valonkide, toivonsäde,
ehkäpä tulimerestä pudonnut kekäle.

Rattaiden, vaunujen,
hevosen kavioiden kipinät lyö,
on kuin taivaanrannalla olisi kultavyö.

Niin, vailla mitään pahaa,
vain kaikkea hyvää, niin on rakkaudentyö.

torstai 27. heinäkuuta 2017

Runo

Sanamuistoja


Ei minulla oikeasti mitään kirjoitettavaa ole,
ei minulla oikeasti sanottavaa ole,
sen kun huvikseni rustailen,
muutan sanan perään toisen,
eivätkä  ne ole tärkeitä,
ei niillä sen suurempaa merkitystä.

Mutta joskus ne saattavat, toivon,
ilahduttaa ja muistuttaa,
ottaa kiinni ja ravisuttaa,
koskettaa ja taas kadota, mennä menojaan.

Niin sanojen virtaa ja virkaa vaan,
luotuja laulamaan,
luotuja sommitelmaan,
luotuja muotoilemaan muotokuvaa,
maailmaa joiltakin puolin katsomaan,
niin kuin vain niiden kirjoittaja tai lukija haluaa.

Muistoja elämänvirran rikkaan niitä,
sanamuistoja riemuksi muistelon,
iloksi, onneksi elon poljennon.

keskiviikko 26. heinäkuuta 2017

Runo

Sinä päivänä


Sinä päivänä perhonen lensi ylitseni,
kotkanpoikanen syntyi sisälläni
ja näin läpi aamuisen hämäräni.

Sinä päivänä sinä muutit elämäni.
- Sinä päivänä eikä toisia enää tule,
sanoin sisälläni, sinä päivänä minä
todella tunsin eläväni, eläväni läpi elämäni.

Kaikkine satubaletteineen, timanttikristalleineen,
haalenneine muistoineen, satupuistoineen,
kaikkine kuvioineen pitsikirjailuineen,
ohimenneine niin kauniine haavekuvineen,
satu-unineen, marionettinukkeineen, marakasseineen,
satusoittoineen jo kauan sitten vaienneiden satusoittimineen.

Vaan ei kadonnut hetkikään, ei elämästään,
ei hänen, ei minunkaan.
Havahdun, taas elää saan.
Saan elää elämäni arvokkaan.
Yhä jäävät jäljet, askelmat, ympäri maan, muistoiksi maailmaan.

maanantai 24. heinäkuuta 2017

Runo

 Rakkaus



Rakkaus meissä yksin yhdessä Selittämätön kirkkaus välillämme,käsittämätön ymmärrys sydämessämme,yhteiset sanat, laulut ja sävelmät sanomattomatkin.Rakkauden lahjassa on kaikki, enemmän kuin voi koskaan käsittää. Rakkaus kattaa kaiken, kestää ikuisuuden, kautta hyvyyden, uskollisuuden. Kun aidon rakkauden, lahjakseen saa,ei pidä sitä vääryydellä karkoittaa.

lauantai 22. heinäkuuta 2017

Runot

Elämän seikkailulle

Elämän värien sekamelske 
Äänten helinä ja helske
Tuoksujen kavalkaadi 
Aromien mausteinen paraati
Tunteiden ja ajatelmien fanfaari
Koko luonnon kaunis serenaadi
Elämähän on seikkailujen aarresaari 

Minä ihmettelen taas

Kuunnellen kuljen
Silmäni hetkeksi suljen.
Voiko joku niin rakastaa,
että elämään kaiken saa?
Kuinka paljon voi rakastaa,
niinkö kukkuramitalla, ettei voida mitata?
Kuka kaiken kaunistaa...
Kaiken kerta kerralta kukoistamaan
ja auringonvalollaan varpaita kutittaa.
Tuuletko ne vain kukkia keinuttaa,
Tuuletko ne vain aaltoja liikuttaa,
niinkö meri vain virtaa,
elämää eteenpäin ajaa.
Kuuko se siksi taivaalla taivaltaa,
että nousu- ja laskuvesi tulevat ajallaan.
Kuinka ihmeinen onkaan maa
Täynnä salattuja salaisuuksiaan.

Mansikkakääretorttu


Runo

Koirakamulle parhaimmalle


Häntä kippurassa hymyilee
nallukkamainen karvatassu
Hauveliini veitikkaliini
oma hassu söpöhöpönassu


Karvakaveri söpöliini
aina iloisena veitikkaisena
lenkille aina valmiina
jo etsimässä tamineita


Kaikki huomioiden
tarkkaan vartioiden
perheestänsä huolen pitäen
kaikista hassutteluhetkistä ilahtuen


Ei yksinäistä oo
koirakaveria omistaa
kun lemmikkiään hellii hoitaa
rakastaa ja sille hyvää ruokaa tarjoaa


Niin onnellisena karvatassu
lepopaikallaan kellii omistajaansa ilahduttaa
karvatassuaan tarjoamalla nöyrästi ja pyytettömästi
murheet surut voi koirakamu pois purauttaa.



perjantai 21. heinäkuuta 2017

Kortti


Runo

Sydämen runo



Kuinka minua rakastitkaan
opetit minut nöyrästi kärsimään
vuoroani odottamaan vuorollaan
itkutta olemaan kuin en olisikaan
tunteitaan näyttämättä myös asemaani väärinkäyttämättä

Sinä sisuunnutit minut ymmärtämään;
olemaan asemassa alistetussa
toisen sijassa toissijaisessa
avaamatta suutaan
tuntematta arvokkuuttaan

Sinä tulit osoittamaan maailmaa
raakaa ja rankkaa todellisuutta
todistamaan minut toit
minulle lapsuuden parhaan siitä huolimatta loit
sydämeni taivutit aloilleen pistit pienoisen sijoilleen

Sinä astutit jalkani maahan kaikille jalansijoillesi
alusta asti kaiken oppimaan ikäänkuin kantaen koko raskaan matkan päällä maan
sinä silmäni aukaisit katsomaan, korvani kuulostelemaan, kaiken oikein kohtaamaan.
opetit myös arvokkaan läksyn; miten on pakko jaksaa, vaikkei jaksaisikaan.
Kuinka sinua rakastankaan.

sunnuntai 16. heinäkuuta 2017

Kuvitus ja runo


Sinisen satuhepan maa


Tämän satuhepan sinulle annan
omastani sinulle sen,
heppaseni, erikoisen
ja kallisarvoisen.

Sen kaviot kultaa on,
ne hohtaa hohteessa aamuauringon,
sen häntä kauneimmat äänet viuluille antaa,
sillä se silkkisintä jouhta hännässään ja harjassaan kantaa.

Joskus tuo nyt sinun ikioma sininen heppasi
siivetkin aamuauringon säteiltä lahjaksi saa
niitä iloissaan se kantaa ja lentoa raketinlaista rakastaa.

Oi, miten toivoisinkaan satuhevoseni satuniityille, sen kukkakedoille,
pääseväni kesäaikaan kaukaa kurkkimaan tuota satuhevosten maan
jännittävää, kaukana siintävää, täynnä satuheppoja kiitävää, taivaanrantaa.

Kakut



lauantai 15. heinäkuuta 2017

Runo

Ihmeitä

Hiljaisuus armoton, pettävän kestävä ja huojumaton kuin avaruus.

Kaipuu jonnekin minne lie kaipuu, kaipuu toivossa toteuvassa ihmettä odottamassa.

Salaisuus selvittämätön ja niin kiehtova, sielua eteen päin riehtova, intoa insproiva, niin motivoiva!

Sydämensyvyys tuo kuulas raikas suurenmoinen ja kaiken kattava hyvyys, jolla ei määrää, ei mittaa, ei mitta-astetta, johon sovittaa, niin mikä sen mahdottomuuden mahdollisuutta kauniinpaa!

X-ulottuvuus, jossa kaikki käy yks yhteen, kylväjä löytää lyhteen, viisaat lyövät päänsä yhteen, tulee kestävä ristisidos, kaikki käy järkeen, eikä mitään mistään ulottuvuudesta uuvu eikä puutu.

Sinä olemassa, minä sinun olemassaolevassa ulottuvuudessasi.
Sinä kaikkine tuulinesi ja tulinesi, vuorovesinesi, leimahtelevine ajatuksinesi,
kukantuoksuisine tulvahduksinesi, iki-iloisine aurinkokruunun paisteinesi,
kaikkine leikkisine ihmeinesi, joita suot minulle ja rakkailleni!

perjantai 14. heinäkuuta 2017

Runo

Rohkeutta rakastaa

- Minä rakastan sinua niin,
sinä sanoit pitkään katsoen silmiin.
Samalla murtautuen sisimpäni aarteisiin,
niihin hengen hedelmiin, jotka minussa jo syntymässä sytytettiin.

Sinä sait kärventyä rakkauteni lieskoihin.
Minä sain kärventyä rakkautesi lieskoihin.
Ja rakastit minua yhä vain kuumemmin.

Kun vuorovesi laskee, juoksen koko hiekkatien,
Pysähtymättä hetkeksikään, juoksen turvaan,
tuohon kaukaisen saaren salattuun linnaan.

Josko silloin et perääni ehtisi tulla salamana salattuun linnaani
kanssani tohtisi, siinä rakkaudentuskainen toiveeni.
Jätä rakkaudesta suunniltaan oleva sydämeni kammioihin linnani.

Ehkäpä hukkuisi rakkautesi, kun vuorovedet jälleen nousevat
ja olen turvassa tulenlieskoiltasi linnassani.
-Missäkö tuskasi? kysyisit kai, vastausta vaille se jäisi vai?

Ethän ymmärrä kuinka heiveröinen on kipinä hukkuva salatussa astiassa.
Pelkäisinkö enemmän, että se joskus sammuisi kokonaan, nyt kun se niin villisti roihuaa,
Vai oliko niin, että se kuitenkin joskus sammuisi kokonaan eikä kestäisi melskeitä maan?

Vai oliko sittenkin niin, että etsin sille todistusta, oikeutusta vastaukseksi,
uskaltaakseni palaa kokonaan ja lopullisesti kanssasi, niin että olisit kohtaloni.
Vai onko se vielä ajassa kauempana, yhä salatumpana?

Vieläkö ajelehdin vuorovesissä ajaen eteen päin niiden tahtia
rauhoitellen polttavia jalkapohjia astumalla vuorovesien kaikottua
pehmenneeseen kosteaan hiekkaan paetakseni tuttuun linnaani?





tiistai 11. heinäkuuta 2017

Runot

Oma rakas isä


Rakkaimmista rakkain= I
Nallekarhumaisista nallekarhumaisin=S
Turvallisista turvallisin=Ä

Oma rakas äiti

Rakastavista rakastavin=Ä
Parhaimmista parhain=I
Kauneimmista kaunein=T
Helmistä helmin=I

maanantai 10. heinäkuuta 2017

Runo


Rakkauden kotisatamaan


Rakkaus runon kirjoittaja.
Rakkaus runon energia.
Rakkaus runon sarastusta.

Rakkaus kohtaan menneitä polvia.
Kunnioitus kohtaan työtä tehtyä.
Pyyteettömyys käyden kaikessa myötä.

Vaalia, varjella, suojella, suojata,
sitä kallisarvoista aidon rakkauden perintöä,
esi-isiemme vaivannäköä!

Rakkaus meidät kasvattaa.
Lujasti ja lempeästi ohjaa.
Vaan missä on se onnen maa?

Se on se, kun rakkaus siellä johdattaa
jokaista meistä, jokaista meistä, matkaajaa.
Sydän siellä, missä rakkaus ja rakkaat asustaa.

- Hei, kutsu kaveria myös sen maan tietä kulkemaan,
et joudu katumaan, kun kultatietä onnenmaahan rakkaus vihdoin johdattaa.
Yhä useampaa näin rakkaus kuljettaa kohti ikuista kotisatamaa!

sunnuntai 9. heinäkuuta 2017

Runo

Maapallon elo ihmeellinen


On elämä ihanaa,
Suorastaan pursuilevan vihantaa!
On kukkasia, köynnöksiä kaikkialla
Pelkästään niitä katsomalla sydän ilosta sykähtää,
Liikuttuu ja valokuvia kauneudesta kesän sydämen jää!

Tuosta pienestä ilon kipunasta, tuoksusta puutarhan tuoreen hurmaavasta.
Ensin kukkivat kukat tuottavat aromit ihanat.
Sitten maistuvat hedelmät, vadelmat, mansikat, kaikkinaiset ihanuudet
Suodut maan kalliit salaisuudet.
Sitten onkin unen aika taas kun ilta puoleen kääntyy suhteessa aurinko pallonpuoli pohjoisen maan
Ja on aika talteen kerätä kalliit arvoaineet suojaan runkojen, juurien, siementen ajaksi tulevan talviyön synkkyyden ja kylmyyden.

Ah, jo tulevan kevätaamunkoittoa sisimmässäin ihastelen, kun kävelen polkua metsän kultaisten lehtien, kuinka onkaan tää maapallomme elo planeetallamme ihmeellinen.

Runo



Your place in my heart

This is a poem
the simply poem
Of angel eyes of yours
I don't play games
I don't collect cores
It's just important that
you're mine and I'm yours
That's enough for any cause.
You are deep in my heart
living in light not in the dark
Your place is the best-one
because there is no other place 
in that special core place of my heart
than that exclusifly made to you by me
my best 'n dearest darling blue!

keskiviikko 5. heinäkuuta 2017

Runo

Ajatusleikkiä


Ajatusleikkiä
Eikä yhtään feikkiä
Ei mitään epäaitoa
Ei mitään mistä puuttuis taitoa
Se oot sinä  Se oot sinä
Joo-oo-o Joo-oo-o
Se ooot sinä itse teossa
Tunnen sun metkus joka menossa
Ajatusleikkiä ja taas ihan feikkiä
Onko kameliontimpaa kuin mitä sulta saa, jos sprakaa
Sen kaikil jakaa ja ne abloodeeraa ja sehän on hahaa hakaa
Ja taas feidaa ja heittää skeidaa ja sit viel huipuille fleidaa pujotellen
Se villasella painetaan ei muistella ollenkaan
Kuinka onkaan nurinkurinen tää nuorten vastakohtien maa?

Runo






Rakkauden kruunajaiset


Sinä kruununkantajani, hurmioni jakamaton kohde.
Sinä elävä unelmani, kaikki talletettuna sydämeeni vastaisen varalle.
Sinä seurattuni joka askeleella lakkamattomalla sydämeni poltteella.
Sinä kaivattuni kaipaamani kaihoamani lemmittyni alhoissani.
Ja sinua minä koko ajan pakenen läpinäkyvään ihastukseeni piiloutuen kuin unelmieni solien niittykukkiin tai pilvilinnojeni sumuisiin vuorenhuipuihin kätkeytyen.

Sinä kuljet ohitseni kertakertaalleen hurmaten täysin olemuksellasi olemukseni.

Oi, muistoja noita, rakkauden salamoita ja kipunoita, 
satuja tosiaitoja valloissaan koettelemassa todellisuuden laitoja.
Sydän yli ihmisen järjen; rakkaus yli ajan, paikan ja maallisenmajan, 
kulkee lävitse rajattomana yli pääsemättömänä pidetyn rajan.
Ei lie toista; niin ylistysluontoista kuin rakkaus, sehän onkin Hän, rakkaus, itse olemuksessaan, ikuisessa majesteettiudessaan.

tiistai 4. heinäkuuta 2017

Runot

Kiittäen

Tanssien keinahdellen nytkähdellen mukaan rytmien
Noiden unelmien myrskyaaltojen kuin metsiä, sademetsiä, samoillen,
Elämäni hedelmäpuita tavoitellen, elämän ihmeitä kummastellen,
Korkeimpaa sydämestäni joka askeleesta, nipistyksestä sydämeni, kiittäen!


Rakastin

Niin minä sinua aina rakastin,
Vain rakastin, vailla huolta, yksinkertaisin kysymyksin;
Rakastaisitko sinäkin?

Niin minä koko elämäni sinuun keskitin,
Vain eläen kautta unelmien, liekö se tuo suuri virhe unelmoivien nuorien?

Niin minä vihdoin käsitin, koko elämäni kollapsin, kun haavekuvaa vain rakastin, siihen kaiken voimani uhrasin, miksi niin, ihmettelin?

Niin minä ymmärsin, ensi kerralla ottaisin rakkauden varmoin askelin, koettelisin ennen kuin vain ja ainoastaan rakastaisin, sydämeni lahjat rakkaudessa avaisin, siis siihen saakka sydämein tallettaisin ja salaisin.


Muodonmuutos


Minä rakastin sinua niin, että murtauduin sinun uniin.
Ei kestä sun vastarinta, niin kova on tämän rakkauden hinta.
Eikä hetkeäkään, että ilman sun sydämensykäystä  jään.

Ei kenellekään ole sitä kieltä rakkauden mieltä mikä sekoittaa koko pään,
sulattaa sydämen jään ja jää iäksi palamaan, liekkinä tulevaisuutta valaisemaan,
sitä meidän kautta, sitä salattua lumottua rakkautta.

Minä katselen sinua noiden kauniiden maalausten naisten surumielisin silmin, minä seuraan minne ikinä kuljet, sadepisarana sujahdan sun kaulukseen kuljen salaa imeytyen sun ihon alle. Olen osa sinua, enemmän olen sinua, enkä enää tunne, mitä oli olla ilman sinua, olinko ollenkaan, vaiko joku yksinäinen unikuva vaan, vailla rakkauden muodonmuutosta ennen perhoseksi todellistumista, siinä sormellasi hentona ja herkkänä istumista.

Muistathan miten herkkää tekoa olen  ja kuitenkin kuinka mahdottomia pikkusiivilläni tavoittelen avulla sinun rakkautesi lennon uskollisen kuin itsestäni urhoollinen olevinain. Kuulethan perhostasi, ethän sitä hylkää etkä kokoelmiisi jätä, yhden nuppineulan piston alle ala kerätä?