keskiviikko 26. heinäkuuta 2017

Runo

Sinä päivänä


Sinä päivänä perhonen lensi ylitseni,
kotkanpoikanen syntyi sisälläni
ja näin läpi aamuisen hämäräni.

Sinä päivänä sinä muutit elämäni.
- Sinä päivänä eikä toisia enää tule,
sanoin sisälläni, sinä päivänä minä
todella tunsin eläväni, eläväni läpi elämäni.

Kaikkine satubaletteineen, timanttikristalleineen,
haalenneine muistoineen, satupuistoineen,
kaikkine kuvioineen pitsikirjailuineen,
ohimenneine niin kauniine haavekuvineen,
satu-unineen, marionettinukkeineen, marakasseineen,
satusoittoineen jo kauan sitten vaienneiden satusoittimineen.

Vaan ei kadonnut hetkikään, ei elämästään,
ei hänen, ei minunkaan.
Havahdun, taas elää saan.
Saan elää elämäni arvokkaan.
Yhä jäävät jäljet, askelmat, ympäri maan, muistoiksi maailmaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti