keskiviikko 5. heinäkuuta 2017

Runo






Rakkauden kruunajaiset


Sinä kruununkantajani, hurmioni jakamaton kohde.
Sinä elävä unelmani, kaikki talletettuna sydämeeni vastaisen varalle.
Sinä seurattuni joka askeleella lakkamattomalla sydämeni poltteella.
Sinä kaivattuni kaipaamani kaihoamani lemmittyni alhoissani.
Ja sinua minä koko ajan pakenen läpinäkyvään ihastukseeni piiloutuen kuin unelmieni solien niittykukkiin tai pilvilinnojeni sumuisiin vuorenhuipuihin kätkeytyen.

Sinä kuljet ohitseni kertakertaalleen hurmaten täysin olemuksellasi olemukseni.

Oi, muistoja noita, rakkauden salamoita ja kipunoita, 
satuja tosiaitoja valloissaan koettelemassa todellisuuden laitoja.
Sydän yli ihmisen järjen; rakkaus yli ajan, paikan ja maallisenmajan, 
kulkee lävitse rajattomana yli pääsemättömänä pidetyn rajan.
Ei lie toista; niin ylistysluontoista kuin rakkaus, sehän onkin Hän, rakkaus, itse olemuksessaan, ikuisessa majesteettiudessaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti