Kortti ja runo

Ote elämästä

Elämä on yön tähtisadetta

keralla päiväisen auringon.

Se on sydän onnellinen, peloton.

Rikkaus rauhassa rakkauden ynnä juhlassa ystävien.

Elämä on pienien kauniiden sydäntä sykähdyttävien hetkisten summa.

Se on lentoa sydämen siivin, yhteyttä rakkauden piirin.

Elämä on läsnä lennoissa tähtien, kaikuina kuohuissa merien.

Se on eloa rakkauden vaikutusvallan alla varustettuna sydämellä palavalla.

Piparkakut ja runo

Avaruuden ajatelmaa

Avaruuden tähtisadetta katselen lentoa meteorien,

törmäyksiä energian tomupölyn hehkuvaisen.

Materiaa mikä liikuttaa?

Ihme on elää huiput ja laskut elämän vuoristoradan,

ilon, pettymyksen, onnenhuipennuksen ja laman

alati elämän aaltoilevan.

Katselen kuuta,

kellonviisaria ympäri maan,

alati vuorovesiään kuljettavaa.

On joka päivä syytä rakastaa

tuntea tahtoa tulenpalavaa

sydämiä ja linnunratoja liikuttavaa.

Kortit, runot ja kakku

Jouluna

Saapuu joulunlumo kuin sadunsulo,

on tonttuset tanssintahdeissaan

ja lahjareki jo matkallaan.

Tähytään tummenevaa tähtitaivasta reen alla lumi narskuva.

Hiljennytään joulunsanomaan,

yhdessä ruokaillaan,

lahjat avataan, saunotaan ja rauha täyttää maan.

Sydämet toisistaan virvoittuvat,

taakatkin pois vierähtävät,

niin lahjat todelliset avautuvat,

hymy ja ilo jäljelle jää, on jälleen hieno joulusää!

Lahjaksi

Mitä lahjaksi toivoitkaan?

Toivoitko rikkautta aitoa,

rakkautta ja elämisen taitoa,

ymmärrystä oikeaan, taitoa elämää oikein rakentaa?

Toivoitko terveyttä, parantumista ja kuntoutumista?

Toivoitko toteutumista rakkauden toiveiden ja vapautumista unelmien?

Muistitko puolesta heikompien, avuksi kärsivien, unohdettujen?

Lupauksia teitkö myös, jotta toteutuisivat hyvät työs?

On ilo lahjoista saaduista kiittää,

niin kenties niitä voisi ensi joulunakin riittää.

Kun hyvää toivoo, toimittaa ja eteenpäin lahjoittaa,

niin kukoistusta aikaan saa, on silloin läsnä joulunmaa!

Kortti ja runo

Jouluruno

Näin jouluruno alkaa,

joulu rientää juoksujalkaa.

Tää on joulunvieton aikaa,

tää on suurta jouluntaikaa.

Koko maa nyt raikaa,

ilosta joulunkellot kaikaa.

On onni sydän lämpöinen,

mieli herttainen ja jouluinen.

On sointi joulumusiikin,

on tanssintahdit tonttusten.

Nyt iloitaan me joulusta,

on kaikki saatu lahjana.

Katsomme joulun tähtitaivasta,

nyt unelmoimme aattoillasta.

Jouluruno kohta loppu on,

enää hetki jouluhun.

On jälleen joulu unohtumaton,

juhla joka kerta niin verraton.

Vielä hetkinen työtä ja koulua,

ennen kuin juhlimme joulua.

Jo joulu saapuu jokaisen lapsosen luo,

rauha täyttää sydämen, lämmön suo!

Riemuin vietämme juhlaa joulun,

vasta ensi vuonna on vuoro työn ja koulun!

Kakkuja

Kakku ja runo

Kakkuruno

Kakut kauniit pöydät koristavat,

juhlapäiviä kakut somistavat,

ne leipurit sankareilleen omistavat.

Kakkua maistaa kaikki tahtovat,

maut upeat; tuoreet ja mahtavat,

ne herkkusuille hymyt loihtivat.

Kakut kruunaavat juhlahetkiä

kaikkina ihanina makuyhdistelminä

kermaisina sekä marjoina ja hedelminä!

Ei juhlia ilman kakkua ihanaa,

tuota juhlien maunantajaa,

perinteistä hyvänmielenkantajaa!

Maalaus ja runo

Isänpäivänä

Isää jälleen muistaa maailma,

on valtava sukupolvien kaarisilta.

Isä kallistuneena katse lapseensa päin,

kädellään pienokaisensa suojaa näin.

Isän rakkaus pienen yllä,

turvaksi riittää se maailman merillä kyllä.

Isä yhä kantaa maailmaa,

samoin kuin alkuaikojen takaa.

Isä joka lapsessa maailmaa koskettaa.

Isän rakkautta jokaisen lapsen sydän odottaa.

Kakku ja runo

Ensilumi

Jo ensilumi maahan sataa,

pilvet kulkevat tuttua taivaanrataa.

Talvi-ilta hiljainen, lämmin tunnelma sen,

hetki talvinen mieliin jää, kun hiljaa kynttilän sytyttää.

Suuret lumihiutaleet alas putoilee,

kun pysähdymme tähän hetkiseen.

Niin, yhteistä taivalta matkaa

täällä lapsemme jälkeemme jatkaa.

Piirustus ja runo

Sinä

Unieni uni,

sävelmieni sävelmä,

ilojeni ilo,

elämäni säde,

sydämeni syke,

omimmista omimpani,

suurenmoisista suurenmoisin,

sanomattomista sanomattomin,

kuvailemattomista kuvailemattomin,

sinä, rakkauteni ihmeellisin.

Pieni maalaus

Runot ja kortti

Toivo

Toivo on kirkkauden heijastus, valonhohde yötaivaalla,

kuin majakka yöllisellä ulapalla.

Toivo on hiljainen kuiskaus, äänetön pyyntö,

joka kaikuu huutona yössä.

Toivo on suunnaton voima,

kuin tulenkipinä revontulten vyössä.

Toivo sarastaa ennen aamua kuin auringon nouseva kaapu.

Toivo versoo rakkauden tiellä saaden näkymättömät näkyväisiksi vielä.

Laululle

Sinulle laulan,

lauluni omistan, 

sinulle rakkaimmalle,

sydämeni helkyttäjälle,

lauluistani kauneimmalle,

rakkauteni kanteleensoittajalle.

Kortti ja runot

Kun sinä katsot minuun

Kun sinä katsot minuun,

toivo nousee lentoon,

tähtisumuun iättömien tähtien,

kätkettynä perhosen siipien kuviointiin hentoon.

Kun sinä katsot minuun,

ei sanoja ole,

on vain todellisuus, joka ei koskaan muutu,

on vain rakkaus, josta ei mitään puutu.

Kun sinä katsot minuun,

on siinä kaikki,

yhdessä katseessa koko maailma,

eikä muuta tarvita.

Ymmärsitkö ja ymmärsinkö silloin,

ettei ole enempää,

ei voi pyytää enempää,

kuin sen valtavan rakkauden, joka valtasi sydämen.

Satuihin kirjoitettua, kultareunuksiin käärittyä

Tähtiin kirjoitettuina, satuihin siroteltuina, on kultahippusia, aivan loistavia!

Satumaisen taivaan alla toisensako sattumalta kohtaamalla rakastuvat onnelliset nuo,

sydän kun ensin löytää sydämen luo?

Rakkaustarinan kuulet kerrottavan, vaan totta se onkohan?

On kruunu, prinssi ja prinsessa, on paljon juonittelua, vaaroja ja salaista,

vaan rakentuu satu tuo onnenpaloista, kohtaloa todemman tarua ihmeellisemmän saloista.

Niin jälkeen kaiken kumman, niin monen hetken sysimustan ja tumman,

on vihdoin tyven peilikirkas lammenpinta,

taa jääneet myrskytkö nuo rakastavaisten todeksi tulleen rakkauden hinta?

Puukaiverrus, runo ja kakku

Syys

Mukaansa pyys jälleen illanhämäryys, tuo suloinen aito syys.

Jälkeen kesän lepää puissa ruskan sävykkyys.

Läsnä on taas tummenevien iltojen hämyisä syvyys.

Kauas on kaikonnut illoista näkyvyys.

Läsnä on vain hiljenevän luonnon yksinäisyys.

Jostakin puhaltaa kolean tuulenvireen kylmyys.

Tulee mieliin tulevan talven jäisyys.

Kuitenkin on se vain synkkyyden näennäisyys.

Pimenevien iltojen ilona loistaa taivaan tähtisyys.

Kaikessa on nähtävissä luomakunnan pyyteettömyys.

On totisinta totta luonnonvoimien edessä nöyryys.

On tunnustettava ikikesän kuumuuden kestämättömyys.

On hyväksyttävä kesän vastavoiman vääjäämättömyys.

Mieltä kiehtoo tuo kesäpäivän ja talviyön kaukainen läheisyys.

On huvittavaa tuo kuuman ja kylmän takaa-ajon leikkisä ystävyys.

Syksyssä läsnä on taas sadepilvien lähtemättömyys.

On nähtävä harmaansävyjen kaunis herkkyys.

Nyt kun näin jälleen mukaansa pyys, tuo suloinen hellä syys.

Piirros ja runo

Loppukesä

 

On loppukesä rehevä,

on omenasato mehevä.

 

Hetki ennen syksyä,

aika parhaan sadon kypsyä.

 

Kaikki herkut pakataan,

talteen korjataan mullasta maan.

 

Talvi niillä pärjäillään,

Huolimatta vaihteluista sään.

 

Kunnes jälleen koittaa aurinko,

jota luomakunta keväällä kovin oottaa jo.

 

On ajat ajallaan, paikat paikoillaan,

voi maapallon kiertoa ihmetellä vaan.

Herkku ja kortti

Kakku ja runo

Joutsenet

 

Lammen rannalla uivat.

Toisiinsa rakastuivat.

 

Kaksi kyyhkyläistä.

Lintumaailman jättiläistä.

 

Joutsenliitto ikuinen kahden sydämen.

Siiveniskut yli metten, maitten, vetten.

 

Pesue pienten poikasten.

Lintuäitinsä ja -isänsä iki-iloinen.

 

Elämän tähtihetket, nuo arjen uintiretket.

Vain joutsenliitto, ei muuta, ei puolta valtakuntaa tai kuuta.

 

Aina toisiinsa tukeutuivat.

Yhä lammelle palaavat ja uivat, pesuettaan suivat.

Taulu ja runo

 

Katselen

 

Katselen maailmaa, kaunista ja avaraa,

hyviä puolia sen, varjopuolia en.

Pilviharso yllämme lipuu,

Aurinko taas taivaalle kipuu.

Ilo löytyy joskus kätköstä pähkinänkuoren,

joskus taas huipulta huimimman vuoren.

Ilo löytyy oivalluksesta älynväläyksen,

joskus levosta jälkeen ahkeran aherruksen.

Kuu taivaanrannalle tähtiharsossaan jo soutelee,

Uni silmiä hyväilee ja joku tuutulaulua hyräilee.

Katselen maailmaa, kaunista ja avaraa,

hyviä puolia sen, varjopuolia en.

 

Kortit ja runot

Kesäkaipuu

 

Kukkaset vallanneet tienpientareet

Suloiset soinnut lintusten soineet

Perhoset lentoonsa lehahtaneet

Auringonsäteet lämpimät suudelleet

Pehmoiset tuulenvireet hellineet

Aallot hellästi tuuppineet

Tunteet uinuneet herättäneet

Kesäkaipuun kaiken täyttäneet

 

 

Kesäunelmaa

 

Kasteiset niityt kesäaamussa unelmoi

Sinikellot kuin leikisti helisten tuulessa soi

herkän sydämen luonto helmassaan unelmiin toi

 

Tuulenhuiskaus kuin kuiskaus hiuksia silittää

Puiden vehreisiin katveisiin katse viipymään jää

Kauan kestää hetki tää kun kesänlumo yllättää

 

Vilkas sirkutus viserrys lintujen kesäkonsertti aamun aikaisen

Soitantana tuhansien sävellyksien luotuna iloksi luotujen

Melske iloinen vapaiden säveljuoksujen kera kesäkukkien tuoksujen

 

Saa luontoa rakastaa kaikilla aisteilla kesän kokea saa

Kaikki maa kesällä hoitaa ja hellii luontoaan

Aurinko kuumottaa kesä kukoistaa lumoaa parantaa talvenarvet kadottaa

 

Luonnolle

 

Hiljaisia huminoita katveissa koivujen

tuoksuissa kukkien kaukaisten saarien

lauluissa lintujen silmissä auringonkukkasten

 

Kun satatuhatta pikkupisaraa pilvi pirskottaa

ja painuu aurinko kultamailleen värihunnussaan

 

Pienen nipistyksen elämän ikuisen ilon ja kaipauksen

tunnen kun kesänillan kauemmaksi kaikkoavan kanssa kuljen

 

Poveenko maan kesä talven tultua katoaa vai poveenko kalleimpaan

sydänmultaan missä eloon kaunis ja hyvä virkoaa ja taas talven kesä kannattaa

Kakut ja kortti

Kortit ja runo

K ukkeaa kauneutta ja kuumuutta!
E htymätöntä eloa!
S uloista suvituulta!
Ä äniä äärellä kesän ja linnunpesän!

 

Kakut

Kortti, kakku ja runo

Äitiyden onnea

 

Kiireetöntä aikaa, ken enää kaipaa!

 

Äitiyden onnea ihanaa,

kun vastasyntynyttä sylissään kantaa,

pian taaperon naurua ja menoa eloisaa,

jo kohta koulutielle pikkuisensa valmistaa.

 

Äitiyden onnea ihanaa,

ensin lasten leikkejä koti tulvillaan,

kohta jo nuoren asioita kun askartaa,

sitten opiskelijaa tukee ja vahvistaa.

 

Äitiyden onnea ihanaa,

nähdä, kun unelmansa toteutua saa,

kun oma lapsikin pienokaisensa isoksi saa,

näin elämää jatkaa!

Taulut

Kortit ja runo

 

Elän ja omistan musan

 

Musaa kuuntelen;

säveliä suutelen,

melodiaa halailen,

kauniin sävelen,

höyhenen kevyen,

korvia hivelevän,

sisintä sivelevän,

tunnetta pitelevän,

elän ja omistan.

 

Sydämen kuvajaisen,

ihanaisen sadunomaisen,

säveliin piirretyn,

aalloille siirretyn,

rytmeillä hytkyvän,

soittimilla rytkyvän,

sanoilla syttyvän,

laulun loistavan,

elän ja omistan.