Kortti ja runot

Kun sinä katsot minuun

Kun sinä katsot minuun,

toivo nousee lentoon,

tähtisumuun iättömien tähtien,

kätkettynä perhosen siipien kuviointiin hentoon.

Kun sinä katsot minuun,

ei sanoja ole,

on vain todellisuus, joka ei koskaan muutu,

on vain rakkaus, josta ei mitään puutu.

Kun sinä katsot minuun,

on siinä kaikki,

yhdessä katseessa koko maailma,

eikä muuta tarvita.

Ymmärsitkö ja ymmärsinkö silloin,

ettei ole enempää,

ei voi pyytää enempää,

kuin sen valtavan rakkauden, joka valtasi sydämen.

Satuihin kirjoitettua, kultareunuksiin käärittyä

Tähtiin kirjoitettuina, satuihin siroteltuina, on kultahippusia, aivan loistavia!

Satumaisen taivaan alla toisensako sattumalta kohtaamalla rakastuvat onnelliset nuo,

sydän kun ensin löytää sydämen luo?

Rakkaustarinan kuulet kerrottavan, vaan totta se onkohan?

On kruunu, prinssi ja prinsessa, on paljon juonittelua, vaaroja ja salaista,

vaan rakentuu satu tuo onnenpaloista, kohtaloa todemman tarua ihmeellisemmän saloista.

Niin jälkeen kaiken kumman, niin monen hetken sysimustan ja tumman,

on vihdoin tyven peilikirkas lammenpinta,

taa jääneet myrskytkö nuo rakastavaisten todeksi tulleen rakkauden hinta?