Runo

Unelmoija


Tuulen mukana kulkee hän,
kuin pehmeällä pilvenhattaralla,
ja näin matkustellen näkee enemmän.
Auringonkukan terälehdellä paistattelevan päivää
hänen voi nähdä ehtivän.
Metsänsiimeksessäkin voi hänet tavata piileksivän.
Kuunsirpillä ratsastellen hän kohtaa jälleen illan yöksi ehtivän.
Satulammella lumpeenlehdellä kelluttelee hän
ja mitä mahtavimpiin seikkailuihin hänen tietää liittyvän.
Hän yksin laulelee laulujansa ja kertoo satujansa,
ikuisia unelmiansa, joita lukematon määrä on,
ja jo taas voi hänen nähdä ottavan osaa kesän karkelohon.

Runo

Sydän


Laula, sydän, laula.
Tee, puno lemmenpaula.
Kirkkaana rakkautta soi,
niin että sen kuulla voi
tuo sydän kaipaava,
laulusi vastaanottaja.
Astele polkuja riemun ja rakkauden,
kohtaa toinen kanssa syvimmän ymmärryksen.
Yhteinen on tahto sydänten, toteutus kauniin rakkauden,
ajan ihmeellisen, levossa ja rauhassa toteutuneiden toiveiden.