Kun
sinä katsot minuun
Kun
sinä katsot minuun,
toivo nousee
lentoon,
tähtisumuun
iättömien tähtien,
kätkettynä
perhosen siipien kuviointiin hentoon.
Kun
sinä katsot minuun,
ei
sanoja ole,
on
vain todellisuus, joka ei koskaan muutu,
on
vain rakkaus, josta ei mitään puutu.
Kun
sinä katsot minuun,
on
siinä kaikki,
yhdessä
katseessa koko maailma,
eikä
muuta tarvita.
Ymmärsitkö
ja ymmärsinkö silloin,
ettei
ole enempää,
ei
voi pyytää enempää,
kuin
sen valtavan rakkauden, joka valtasi sydämen.
Satuihin kirjoitettua, kultareunuksiin käärittyä
Tähtiin
kirjoitettuina, satuihin siroteltuina, on kultahippusia, aivan
loistavia!
Satumaisen
taivaan alla toisensako sattumalta kohtaamalla rakastuvat onnelliset
nuo,
sydän
kun ensin löytää sydämen luo?
Rakkaustarinan
kuulet kerrottavan, vaan totta se onkohan?
On
kruunu, prinssi ja prinsessa, on paljon juonittelua, vaaroja ja
salaista,
vaan
rakentuu satu tuo onnenpaloista, kohtaloa todemman tarua
ihmeellisemmän saloista.
Niin
jälkeen kaiken kumman, niin monen hetken sysimustan ja tumman,
on
vihdoin tyven peilikirkas lammenpinta,
taa
jääneet myrskytkö nuo rakastavaisten todeksi tulleen rakkauden
hinta?
