Kakut

Kakku ja runot

Sävelmille

 

Sointujen ja sävelten tanssia peräkanaa,

minkä säveltäjän sydän salaa,

sulosävelten kaikuina palaa.

 

Luo melodiaa,

alati liikuttavaa,

sävellystä solisevaa,

sormien leikkiessä koskettimilla,

tunteiden ohjaamilla askelmilla.

 

Kautta herkän soinnin kauneuden,

sävelin julkipuetun rakkaudenosoituksen,

säveltäjänsäkin yllättäen säveltyvät ihmeet sydämen.

 

Musiikkisynergiaa

 

Sointujen sekamelskan harmoniaa,

yhtä tunteiden vuoristorataa,

kun salamat sydämen alas sataa,

sävellys voimalla tunnetta palaa,

sävelmään tunne-energiaa lataa

koskettaen kuulijansa sydänalaa.

Kuvitus ja runo

Lennossa

Lintuset lentelee ja liitelee,

yllä taivaan ohi pilvien kiitelee.

Kohoaa ja ilmaan sukeltaa,

lentoonsa suihkuvirtauksen saa,

ilossa yhä ylemmäs kohoaa

ja kuin tulen siivin ilma virtaa,

lentoon kohottaa lintuset

yhä uudestaan ja uudestaan,

-         Hei, vapaudesta me lintuset riemuitaan!

Kuvitus ja runo

 

Riemua

 

Syvää riemua helkkää

sydän puhdasta pelkkää,

saa rauhassa sävellellä,

elämää iloineen ihmetellä.

Iloa löytää kestävää,

mi lentoon siivittää.

Rakkaus jää ikielämään

sydäntä hehkuen lämmittämään!

Kakut ja runo

Kätkössä sydämen

 

Taukopaikka sydämen kätkeytyy toivonsäteeseen,

aamuhohteeseen huomisen,

ja jo kätköstä kastepisaran heijastuksen herkkyyden

löytyy olemus ohikiitävän hetkisen ja ymmärrys kiitollisuuden,

miten muovautuu joka hetkessä täydellinen kaarteissa elonpyörteiden?

 

Kauneuden kätköön sydämen peilautuu huominen huomassa eilisen,

siellä salatussa hellyyden kehdossa lumoavan lempeyden lehdossa

tuli kipinöi ja varttuu sydän ihmisen majaksi rakkauden,

toteutuen taas teoissa, sanoissa ja sydämessä uuden pikkusydämen.

 

Kuinka kestää sydän särkymättä alla taakkojen,

vaan ei rikkoudu täydellinen,

se on lohdutus murtumattoman rakkauden.

Materia ajassa kulkiessaan kulkuaan uudelleen muodon

kerta kerralta saa läpi tämän ihmeellisen rakkauden peittämän maan.

Kakut ja runo

Kauniita sanoja

 

Timantit tipahtelevat kätköistään,

sanat suloiset lausuvat unelmiaan.

Lempeitä, helliä, hoitavia sanoja,

kuin kultavuorten timanttivanoja.

 

Sydämet sulosanoja tulvillaan,

suo vain niiden esiin pulpahtaa,

satamiljoonaa tapaa sanoilla rakastaa,

aina ihanuutta uutta ammentamaan!

 

Katse kaukaisuuteen, aikaan, ikuisuuteen,

kauneuden muuttumattomuuteen,

palavan elämänliekin sammumattomuuteen,

sydämet asuttavan hyvyyden ikisuloisuuteen.

Kakku ja runo

 

Luonnonlahjoille

 

Puiden lehdissä tuulien musiikki soi,

auringonsäteiden leikki lehdillä karkeloi.

Hyppii lenkille lähtevä koira

antaen tassujensa rummuttaen ilosta tiellä soida,

uusista luontoseikkailuista mahtaa se unelmoida!

 

Ruusunnuppunen vieressä tuoksuvan ruususen,

omenat, mansikat, mustikat, kaikki ihanat, ajallaan kypsyvät,

elämänhedelmät helmassa hellässä auringon ja tuulien,

maanmullasta niitä muovaten, toinen toistaan suojaten.

Mitä maistuvaisemmat, luonnonantimet vihannat valmistuvat,

niistä herkut maistuvat luomakunnan ravitsevat.

 

Onnea on tulvillaan elomaan ja

kaikki riemuitsevat iloissaan

kaikista suoduista luonnonlahjoistaan!