Kakku

Runo

Revontulet

Revontulet räiskyy
Pakkanen paukkuu
Lumi narskuu
On talviyö
Tähtien loiste voimistuu yössä
Taivaankansi on nyt työssä.

Kakku

Runot

Sinä + minä = me

Minä heräsin, virvoituin, ilahduin
Sinun yhdestä kauniista katseestasi
Sinun yhdestä herkästä hymystäsi
Sinun yhdestä hellästä halauksestasi
Sinun yhdestä lämpimästä lauselmastasi
Sinä vieressäni, tasollani, kanssani
Sinä  varmana, vahvana, rakastavana
Sinä  herätit, sydämen sykähdytit,
muut aatokset pysähdytit
Sinä kallein, ihana ja rakas
Sinä, josta on tullut minulle
paljon enemmän kuin pelkkä sana,
ystävä, summa summarum; sinä olet se, mikä minulle merkitsee,
mistä sydän riemuitsee ja mitä se salaa iäti palvelee, jos niin käydä sallinee.
Jokaiselle on joku, minulla sinä, sinulla minä,
mikä tekee yhtä kuin me, ja jos niin sallitaan, niin se on me aina ja loputtomattomaan.


Vapaudelle

Vapaus rakastaa!
Vapaus suloisesti sanoittaa, niin kauniisti kuin ikinä haluaa!
Vapaus uskoa enemmän kuin on mahdollistakaan.
Vapaus olla  (ja kuin olematta) piilopaikassaan.
Vapaus joka askelmalla, vapaus rakkauden vastavuoroisena palvelijana,
ikirikkaana, ikirakkaana, ikivallattomana riemuitsemassa ilman tuskia, taakkoja tai vaateita.
Se, joka rakastaa myös vapauttaa, tekee tyhjäksi taakkojen kuormat, mutta vetää suoriksi myös mutkien turhat nuorat, niin ei ole vaikeaa olla vapaa, kun tietää, mikä on hyvää ja mikä pahaa,
eli mikä sydämen ilahduttaa riemusta pelmahduttaa, ja taas mikä sen sijaan sitä taakoittaa, jättäen jälkeensä mustaa vanaa.
Sydämen vastuuntunto ja rajat tekevät vapaan, kun ei ole epäilystäkään, ei huolen häivääkään, eikä epäilyksille suo vapaa enää päivääkään. <3 

Öljyväritaulu ja runo

  

100-vuotiaalle


Sisimpäni syövereistä, kaukaa auratuista jo ennalta kuljetuista teistä,
sieltäkö niin kumpuu tämä rakkaus, tämä maa,
kuka, kuka uskaltaa menneisyyttä halventaa,
ei sanaa, ei hiljaisuutta, eikä kaikkea sitä kumpuavaa uutta,
mahtavaa rakkautta, sukupolvien tosiomaisuutta,
ei, siinä se on, tallennettuna sydämeen, kirjoitettuna kuin kiveen.
Niinkö rakkaus saa liikkumaan tomumajan ja jokaisen lohkareen,
sallii liikkeen laukaisemaan muutokseen, ehkä tavoittaakseen tähtiä satujen?
Ja kuinka lähellä tähtitie on, tie jonne hapuilee ja kipuilee ihminen,
saavuttaen monesti sen tavalla syvästi nöyremmällä kuin on laita nuoruuden vimmassaan sitä etsivällä.

Kakku

Kakku ja runo

Isille

Rakkaudesta isänmaan sinun kaltaisesi isin ammentaa saan.
Katso rakkauttaan, sitä on isien ja lasten sydämet tehty versomaan.
Siis ota pieni sydämen ituseni, palanen elämästäni; hyvin turvaa, suojaa ja talleta.
Olet isi tekoa rakkainta, muista se aina, huolimatta kaikesta.