kakku

Runo

Perhoset 

Taianomaista, kun opin sua rakastamaan, 

oli kuin ei olisi ollut se tottakaan. 

Tuhannet perhoset sisimmästäin lentoon lähti, kun sinut näin. 

Rakkauden salaisuuteen jäin, yhä kantaa se vuosia eteenpäin.

Runo

Elämälle 

Öinen kuutamo valoa heijastaa kutsuen luokseen kulkijaa 

Kaukainen avaruus ihastuttaa tähtiä kun taivaalta lukea saa 

Ihme onhan tää elämä kaikki niin kaukana ja lähellä 

Sykkeet pienten sydänten kuulunevat kauas avaruutehen 

Salattua on elämä tää montako lienee sen ymmärtäjää 

Saloiksi sanoiksi sydänten puettu niihin verhoten 

on tunteet voimalliset kaiken läpäisten kulkien vaikka läpi muurien 

Kun elämää katselee, kuuntelee, tunnustelee, niin havaitsee 

on jo tämäkin hetki sidottuna ikuisuuteen.

Runot

Elämä

Pitkin kuunsiltaa 

kohti elokuun iltaa 

sydän kuiskii hiljaa 

pellot kantavat viljaa 

Olet ihan vieressä 

Ei, olet lähempänä 

sydämeen sidottuna 

kirjoitettuna lauluun 

kuvattuna tauluun 

kaikissa kauniissa saduissa, unelmissa, 

ikuisissa säveljuoksuissa, soittimissa 

Olet ihan siinä sinä, kuten myös minä. 

Elämä on ihmeellinen, tänään tunnen sen. 

Rakkaus jää 

Sukellan silmiesi sineen 

Olet onnellisin, miehistä ihanin 

Hiuksiesi hellään hipiään unohdun, kun katselemaan sua jään 

Olethan minun yhä huomenna niin kuin tänään 

Kukkainen maa allamme kahden puutarhassa vaellamme 

Sydän sen sinetöi jälkensä rakkaus siihen löi 

Kanssasi kahden verkkaisessa virrassa ajelehdin 

Illan aurinko hymyää, sydän soi sävelmää 

Ei muuta kuin rakkaus jäljelle jää. 

Syksylle 

Hiljainen tuulenhenkäys 

Syksyn kaunis väritys 

Helmassa kesän satoa 

Sydämessä monia muistoja 

Hetkessä jo kohta talvi 

Siivilleen on lähtenyt lintuparvi 

Hellä syysaurinko vielä säteilee 

Sitten jo mailleen menee 

Hetkisen kesää mieli muistelee, kaikesta ihanasta iloitsee.

Kakku