Ruusu, runo ja kakku

Vuodenajat


Lumi minua hellästi halaa.
Aurinko suutelee säteillään salaa.
Pakkanen nipistää pikkasen poskea.
Ah, tätä hellää talviluontoa.

Kevät saapuu solisten korviani säteillään hyväillen.
Taakse jättää se talven hiljaisuuden.
Niin kevät satumaisen elinvoimainen.
Se sykähdyttää, olen onnellinen.

Kesä kukoistuksessaan minut lumoaa.
Hurmaa kokonaan olemuksellaan.
Se juhlii kukkasillaan.
Ei unohda lapsukaisiaan muokattuja mullasta elävän maan.

Syys pilvilautoillaan sateissaan kun kuljettaa,
niin se silti muistuttaa, ettei lopullisesti kuitenkaan
katoa korretkaan kuollessaan, vaan ajan mentyä
taas nuo nousevat uudestaan.

Kulkiessain syyssateissain kohti talviyötä tummaa
tunnen riemua oudon kummaa
näin rientäessä päivien
jälleen sydänyöhön pakkasten.

Runot

Piirtely

Piirtely parasta huvia on.
Todeksi tulee mielikuva eloton.
Saa muodon muodoton.
Kuva kaltaisensa ajatuksen.
Luomistyön sivalluksen.
Monen kynän hipaisun.
Sielun syvän sipaisun.
Vihdoin valmis työ on ilonaihe.
Ohi on mukaansa tempaava luomisvaihe.
Aina, kun on aikaa sopivasti,
piirtely siihen sopii loistavasti.
Kunhan löytyy luomisen tatsi.


Odotan

Odotan, kukkien puhkeavan kauneimpaan kukkaan.
Odotan, pilvien liitelevän korkeammalle vuoria.
Odotan, mutta...eniten odotan sinua.


Kutsu

Kutsu minut kutsu
Ja minä tulen
Tulen rientäen, tulen juosten
Tulen sinua halaten
Tulen ja tuon mukanani rakkauden


Rakkauteen

Kukita seppeleesi
Onhan kesä jo pitkälle ehtinyt
Kukat ovat puhjenneet
Terälehdet auenneet
Ummut ja kummut kohdanneet
Me olemme valmiita rakkauteen


Katso

Mitä sydän sanoo
Mitä sisin anoo
Mitä etsii, mitä kaipaa
Mitä olet ihminen
Nuo tekosi näistä kumpuilevat kertovat sen.

Maalauksesta mallistettu peitevärityö ja kakku

Leiketyö ja kakku

Runo

Sinun kanssasi


Rakkauslaulujen keskellä.
Hedelmäpuutarhan ympäröimänä.
Ikivihannan puun alla.
Sinun kanssasi aina.
Kukitettuina rakkaudella,
unelmilla ja täyttyneellä kaipauksella.
Eikä saduilla ole loppua.

Runo

Rakkauden kultavyö

Ei ole sattumaa,
ettei ole montaa niin pahaa vankilaa
kuin väärinkäytetty vapaus.

Ei ole vahinko rakastaa,
ei se riko eikä se voi vahingoittaa.

Ei ole montaa niin ihanaa asiaa
kuin rakastaa, toisen vapautta kunnioittaa.

Eikä ole sekään sattumaa,
rakkauden ilmapiiriä luoda,
jotakin hyvää esiin tuoda.

Pilkahtaa valonkide, toivonsäde,
ehkäpä tulimerestä pudonnut kekäle.

Rattaiden, vaunujen,
hevosen kavioiden kipinät lyö,
on kuin taivaanrannalla olisi kultavyö.

Niin, vailla mitään pahaa,
vain kaikkea hyvää, niin on rakkaudentyö.

Runo

Sanamuistoja


Ei minulla oikeasti mitään kirjoitettavaa ole,
ei minulla oikeasti sanottavaa ole,
sen kun huvikseni rustailen,
muutan sanan perään toisen,
eivätkä  ne ole tärkeitä,
ei niillä sen suurempaa merkitystä.

Mutta joskus ne saattavat, toivon,
ilahduttaa ja muistuttaa,
ottaa kiinni ja ravisuttaa,
koskettaa ja taas kadota, mennä menojaan.

Niin sanojen virtaa ja virkaa vaan,
luotuja laulamaan,
luotuja sommitelmaan,
luotuja muotoilemaan muotokuvaa,
maailmaa joiltakin puolin katsomaan,
niin kuin vain niiden kirjoittaja tai lukija haluaa.

Muistoja elämänvirran rikkaan niitä,
sanamuistoja riemuksi muistelon,
iloksi, onneksi elon poljennon.