Pieni tribuutti ilolle ja rakkaudelle
Kuulethan kuinka laulu soi,
kuinka viulut ilosta
ilkamoi,
kuinka sydän sointujaan
varioi.
Kuinka ilosta sydän
säkenöi,
kuinka leivoset, symbolit
vapauden,
lentoonsa lehahtaen
löytävät rakkauden satumaisen.
Helkkäilee, helisee, ilon
ääniä toistelee,
satumaa, joka kevätpuroina
solisee,
hetkisistä elävistä,
kukoistavista, aina iloitsee.
Kuulethan kuinka laulu yhä
soi,
ja kuinka paljon ilosta ja
rakkaudesta laulaa voi,
niin paljon, ettei
sointuvariaatioitaan laskea voi!
Rakasta, älä mieltä pahoita
Suureen sydämeen monta
mahtunee
sinä, minä, hän, vielä
enemmän!
Ei kukaan jäädä pois
saa,
jokaista voi rakastaa,
ei sydäntään saa
pakastaa.
Muista, hän voisi olla
sinä,
hän voisi olla minä,
joka yksin jää,
vaille ystävää, hän,
jota elämänkylmyys värisyttää ja
jäädyttää, olipa
kuinka lämmin sää tai
millainen tahansa hetki
tää, hän, joka vaille ymmärrystä jää.
Ei kuljeta ohi kylmin
sydämin ja ajatuksin,
niin jokaisen ajattelevan
ja toimivan soisin,
kunpa niin runollanikin
vaikuttaa voisin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti