perjantai 10. marraskuuta 2017

Runo

Syntymäpäivänä


Synttärit muistuttaa,
kuinka arvokasta on syntyä, elää.
Synttärit rakkaat sankarin sydämen tykö kerää.
Lämpimät muistot ystävyyden antaa päivälle sen unohtumattoman syvyyden,
tuo muistoon ystävien suurenmoisen hyvyyden!
Rakkaus kruunaa päivää, jona vanhempien aurinkoiset muistot palaa aikaan entiseen,
haaveeseen, vauvaan suloiseen, joka näin silmäin alla vanhempien, kummien ja ystävien,
vuosien mittaan täydellistyen tuo näin elämään kauniin yhteisen jatkumon suloisten onnenhetkien!



torstai 9. marraskuuta 2017

Runo

Rakkaus, vapaus ja uskollisuus


Ei vapautta vangita voi - aina se tuulessa elämän lehdillä soi - aina jossakin sydän riemussa karkeloi.
Ei kultakahlein - ei koruvöin - ei tuskin - ei töin - ei ihmisen voimin - ei omin toimin. Ei.
Ei vangitusta vapaudesta mitään saa, sillä vangittuna, ei sitä - vapautta- ole silloin olemassakaan.

Sydämien signaalein - noiden kahden välisin - läpäisin muurin - vaarat tunnelin.
Niin uskothan, on minulla syytä sinua rakastaa; minä rakastan ja tahdon rakastaa sinua, niin kauan kuin se Rakkaudessa minulle sallitaan ja sydämessäni toivon niin tämän asian pysyvän iäti ja ainiaan.

sunnuntai 5. marraskuuta 2017

Runo


Matka

Kauniita sanoja ei liikaa oo
Aina niitä sydän janoo
Siis vietäthän hetkisen hiljaisen
Vain yhden sydämen kokoisen
Läsnäollen kuunnellen ajatuksien hellien
Minä hiljaa rukoilen, olen olemassa, ajatellen, tuntien
Kuka on, joka rakkaudellaan koskettaa, sydämen riemusta itkemään saa?
Kuka on, joka ei unohdu milloinkaan, vaikka edessä on pitkät pitkospuut rappuut unien kuut?

lauantai 14. lokakuuta 2017

Ruusu, runo ja kakku



Vuodenajat


Lumi minua hellästi halaa.
Aurinko suutelee säteillään salaa.
Pakkanen nipistää pikkasen poskea.
Ah, tätä hellää talviluontoa.

Kevät saapuu solisten korviani säteillään hyväillen.
Taakse jättää se talven hiljaisuuden.
Niin kevät satumaisen elinvoimainen.
Se sykähdyttää, olen onnellinen.

Kesä kukoistuksessaan minut lumoaa.
Hurmaa kokonaan olemuksellaan.
Se juhlii kukkasillaan.
Ei unohda lapsukaisiaan muokattuja mullasta elävän maan.

Syys pilvilautoillaan sateissaan kun kuljettaa,
niin se silti muistuttaa, ettei lopullisesti kuitenkaan
katoa korretkaan kuollessaan, vaan ajan mentyä
taas nuo nousevat uudestaan.

Kulkiessain syyssateissain kohti talviyötä tummaa
tunnen riemua oudon kummaa
näin rientäessä päivien
jälleen sydänyöhön pakkasten.



sunnuntai 8. lokakuuta 2017

Runot

Piirtely

Piirtely parasta huvia on.
Todeksi tulee mielikuva eloton.
Saa muodon muodoton.
Kuva kaltaisensa ajatuksen.
Luomistyön sivalluksen.
Monen kynän hipaisun.
Sielun syvän sipaisun.
Vihdoin valmis työ on ilonaihe.
Ohi on mukaansa tempaava luomisvaihe.
Aina, kun on aikaa sopivasti,
piirtely siihen sopii loistavasti.
Kunhan löytyy luomisen tatsi.


Odotan

Odotan, kukkien puhkeavan kauneimpaan kukkaan.
Odotan, pilvien liitelevän korkeammalle vuoria.
Odotan, mutta...eniten odotan sinua.


Kutsu

Kutsu minut kutsu
Ja minä tulen
Tulen rientäen, tulen juosten
Tulen sinua halaten
Tulen ja tuon mukanani rakkauden


Rakkauteen

Kukita seppeleesi
Onhan kesä jo pitkälle ehtinyt
Kukat ovat puhjenneet
Terälehdet auenneet
Ummut ja kummut kohdanneet
Me olemme valmiita rakkauteen


Katso

Mitä sydän sanoo
Mitä sisin anoo
Mitä etsii, mitä kaipaa
Mitä olet ihminen
Nuo tekosi näistä kumpuilevat kertovat sen.