perjantai 25. maaliskuuta 2016

Kakku ja runo



Kukkaselle


Kukkasen kauneimman näen kedolla kasvavan,

kukkasen tuoksuvan tunnen elinvoimaa uhkuvan.

Kukkasen kukoistavan, katseiden vangitsijan, muistoksi sydämeeni talletan.

Kukkasen kauneimman, tunteen sen löytämisestä niin ihanan, muiston jaan, eteenpäin ojennan.

Kukkanen tuo yhä kasvaa muistojen tiellä, kun sai taittamatta kasvaa

kukkanen kaukaisessa lapsuudessa kedolla turvassa metsän reunassa siellä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti